Tulkinnasta
Tulkinnasta (m.kreik. Περὶ ἑρμηνείας, Peri hermēneias; lat. De interpretatione tai De elocutione oratoria) on Aristoteleen logiikan alan Organon-kokoelmaan kuuluva teos, joka käsittelee väitelauseiden ominaisuuksia ja loogista muotoa.[1][2]
| Tulkinnasta | |||||||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Περὶ ἑρμηνείας | |||||||||||||||||||||||
| Alkuperäisteos | |||||||||||||||||||||||
|
|||||||||||||||||||||||
| Sarja: Organon | |||||||||||||||||||||||
| Edeltävä | Kategoriat | ||||||||||||||||||||||
| Seuraava | Ensimmäinen analytiikka | ||||||||||||||||||||||
 Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta |
|||||||||||||||||||||||
Historia muokkaa
Organon (”Väline”) on kokoelma Aristoteleen logiikkaa ja metodiikkaa koskevia kirjoituksia. Sen nimitys tulee siitä, että sen osa-alueiden hallitsemisen katsotaan antavan filosofille tarvittavat ajattelun välineet kaikkien muiden asioiden käsittelyyn, sekä tieteessä että yleensäkin kaikessa järkevässä ajattelussa ja väittelyissä. Se sisältää Tulkinnasta-teoksen lisäksi viisi muuta teosta.[1]
Organoniin luetuista teoksista Tulkinnasta kuuluu Aristoteleen varhaisimpiin teoksiin.[1] Nykyään hermeneutiikka merkitsee filosofista tekstien tulkintaa tai esimerkiksi Raamatun tulkintaa. Tulkinnasta-teoksen nimessä kreikan sanan hermēneuein voisi suomentaa myös toisin, jolloin teoksen nimi voisi olla esimerkiksi ”Väittämistä”.
Varhaisella keskiajalla aina 1100-luvulle saakka Tulkinnasta oli teoksen Kategoriat ohella ainoa Aristoteleen teos, joka oli tunnettu latinankielisessä lännessä, kunnes muut Aristoteleen teokset käännettiin kreikasta latinaksi.[3] Näin teoksen historiallinen vaikutus on ollut monia muita Aristoteleen teoksia suurempi.[2]
Sisältö muokkaa
Tulkinnasta määrittelee perustavanlaatuiset väitelauseiden osat ja muodot, muun muassa:[2]
- Termit: nimisana (nominaali), teonsana (verbi)
- Propositiot: väitelause (yksinkertainen, yhdistetty)
- Kielto (negaatio)
- Yleistykset
- Monitulkintaisuus
Käytännössä teos siis kuvaa, millainen väitelause on loogisesti pätevä, eli minkälaisia väitelauseita muotonsa puolesta voidaan yleensäkään käyttää väittelyissä. Aristoteles antaa myös negatiivisia esimerkkejä käsittelemällä kolmannen poissuljetun lakia sekä kieltämällä yleistykset ja modaliteetit.[2]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c Knuuttila, Simo & Niiniluoto, Ilkka & Thesleff, Holger: ”Esipuhe”. Teoksessa Aristoteles 1994, s. 5.
- ↑ a b c d Carlson, Lauri: ”Selitykset: Tulkinnasta”. Teoksessa Aristoteles 1994, s. 248–252.
- ↑ Canning, Joseph: A History of Medieval Political Thought, 300–1450, s. 126. Psychology Press, 1996. ISBN 041501350X. Teoksen verkkoversio.
Kirjallisuutta muokkaa
Suomennokset muokkaa
- Aristoteles: Tulkinnasta. Teoksessa Aristoteles: Teokset I. Kategoriat. Tulkinnasta. Ensimmäinen analytiikka. Toinen analytiikka. (Katēgoriai. Peri hérmēneias.) Suomentanut ja selitykset laatinut Lauri Carlson. (Analytika protera.) Suomentanut ja selitykset laatinut Simo Knuuttila. (Analytika hystera.) Suomentanut ja selitykset laatinut Juha Sihvola. Helsinki: Gaudeamus, 1994. ISBN 951-662-581-9.
Muita käännöksiä ja tekstilaitoksia muokkaa
- Aristotle: Liber de Interpretatione. Teoksessa Aristotle: Categoriae et Liber de Interpretatione. Toimittanut L. Minio-Paluello. Oxford Classical Texts. Oxford: Oxford University Press. ISBN 9780198145073. Kreikankielinen alkuteksti.
- Aristotle: On Interpretation. Teoksessa Aristotle's Works. Volume I. Categories. On Interpretation. Prior Analytics. Loeb Classical Library 325. Cambridge, Massachusetts: Harvard University Press. ISBN 0-674-99359-4. Kreikankielinen alkuteksti ja englanninkielinen käännös.
Muuta kirjallisuutta muokkaa
- Whitaker, C. W. A.: Aristotle’s De Interpretatione: Contradiction and Dialectic. Oxford: Clarendon Press, 1996.
Aiheesta muualla muokkaa
Teos muokkaa
- Aristotle: On Interpretation. The Internet Classics Archive. (englanniksi)