Wikipedia

Tuija Teiska

suomalainen nykytaiteilija ja kuvataiteilija

Tuija Teiska (s. 15. lokakuuta 1985 Kajaani) on suomalainen nykytaiteilija ja kuvataiteen maisteri. Teiska asuu ja työskentelee Helsingissä[1]. Teiska tunnetaan parhaiten tekstiiliteoksista, jotka ovat olleet veistoksia, installaatioita tai performansseja[1][2][3]. Hän toteutti ensimmäisen julkisen taideteoksensa, digitaalisen kuvakudoksen, Kajaanin Keskussairaalaan akuuttigeriatrian osastolle 2019[1][4]. Teiskalle on myönnetty useita apurahoja ja palkintoja hänen työstään kuvataiteilijana. Suomen Taideyhdistys myönsi hänelle nuorten taiteilijoiden apurahan 2018.[5]

Tuija Teiska
Henkilötiedot
Syntynyt1985
Kajaani
Kansalaisuus Suomi
Ammatti kuvataiteilija
Aiheesta muualla
Kotisivut

Teiska aloitti taideopinnot Imatralla 2001. Hän on opiskellut kymmenen vuotta taidetta, joista viimeisin on kuvataiteen maisterin tutkinto Taideyliopiston kuvataideakatemiasta Helsingistä.

Teiskan taideteokset ovat usein hyvin fyysisiä ja niihin kätkeytyy voimakas henkilökohtainen tunnereaktio, joissa on vahva psykologinen lataus. Hänen teoksensa eivät ole materiaalisidonnaisia ja taiteellisessa työssään hän hyödyntää monenlaisia eri tekniikoita, joihin kuuluu nykytekstiilitaidetta[6], installaatioita, veistoksia, piirustuksia, videotaidetta, performansseja ja esinekollaaseja.[1] Hänen teoksensa hyödyntävät orgaanisia materiaaleja, paperia, tekstiiliä sekä omaa kehoa.[1].

Teiska on sanonut käyttävänsä taiteellisessa prosessissa muistia, tunteita sekä käsiään. Hän kertoo useissa haastatteluissa taiteen tulevan hänelle merkityksellisistä ja todellisista asioista.[1][2][3]

Taiteellinen toiminta muokkaa

Teiskan teoksia on ollut esillä lukuisissa näyttelyissä kotimaassa vuodesta 2003 alkaen sekä Japanissa[7], Etelä-Koreassa, Saksassa, Itävallassa, Ruotsissa, Hollannissa ja syksyllä 2021 Unkarissa[1]. Teiska on luennoinut Norjassa tekstiilitaiteesta ja tekstiilimateriaaleista nykytaiteessa,[8] sekä taiteestaan Suomen Japanin instituutissa Tokiossa[9].

Teiskan taideteoksia on ollut esillä useissa eri taiteen konteksteissa. Teoksia on ollut nähtävissä niin nykytaiteen näyttelyissä[10][11], feminististä taidetta käsittävissä näyttelyissä[12] kuin tekstiilitaidenäyttelyissä.[13] Teiskan varhaiset teokset ”rättiperheet” ovat olleet esillä ITE-taiteen näyttelyissä ja ne on yhdistetty nykytaiteilijoihin jotka ovat ottaneet vaikutteita outsider taiteesta.[14][3][15]

Voima lehdessä 2011 Erkki Pirtola vertasi Teiskan teoksia Judith Scottin outsider taiteeseen. Teiska tuli tunnetuksi kerroksellisista tekstiilitaideteoksista ja installaatioista, jotka rakentuivat useista suurikokoisista veistoksista.[16] Veistokset olivat matonkuteista sormivirkattuja värikkäitä perheitä, jotka groteskin huumorin kautta pohtivat erilaisuutta ja erilaisia perhearvoja. Teokset saivat nimityksen ”rättiperheet” Erkki Pirtolalta.[1][2][3][15][17]

Teiska on sanonut saaneensa vaikutteita sekä kiinnostuksen tekstiilimateriaaliin äidiltä ja isoäidiltä peritystä tietoudesta, naisten työstä ja naisten taiteesta. Hän pitää hauskana, että hänen taiteellista työtä on tulkittu niin monella eri tavalla.[1][2][3][18]

Teiska toteutti neljä veistosperhettä kunnes loukkaantui 2012 onnettomuudessa. Onnettomuuden jälkeen Teiska ei tehnyt suuria värikkäitä veistoksia.[2] Tilapäinen vammautuminen rajoitti suurien veistosten tekemistä ja paranemisen aikana Teiska kiinnostui kehollisuudesta. Kehollisuus taiteessa tuli huomattavaksi Teiskan aloittaessa performanssi taideteosten tekemisen. Ensimmäinen performanssi Nutshell[19] valmistui vuonna 2013, ja video dokumentaatio performanssista on ollut esillä Tukholman Nykytaiteen messuilla: Supermarket-Stockholmissa, Independent Art Fairissa 2013 Tukholmassa sekä 2016 Haenggungjae Galleryssä Suwon Etelä-Koreassa ja Näkyväksi neulottu -näyttelyssä 2016 Keravan Taidemuseossa.[1]

Samoihin aikoihin Teiska irtautui ITE-näyttelyistä, joihin hänet oli aikaisemmin yhdistetty, ja aloitti kuvataiteen maisteriopinnot Helsingin Taideyliopiston kuvataideakatemiassa. Teiskan teoksissa on aiheena toistunut usein kuolema. Videoperformanssissaan Sääli[20], 2017 Teiska rituaalinomaisesti hyvästelee kuolleen hirven istumalla eläimen taljan päällä ja hoitamalla sen turkkia. Hirvieläin on esiintynyt hänen useissa eri teoksissa, ja se on viittaus lapsuuden Kainuuseen. Performanssidokumentaatiossa esiintyvä puusta veistetty hirven pää on Saastamoisen säätiön Modernin taiteen museon Emman kokoelmissalähde?.

Kokoelmissa muokkaa

Lähteet muokkaa

  1. ↑ a b c d e f g h i j k Tuija Teiska: kotisivut, kuvataiteilija Tuija Teiska kotisivu. Viitattu 9.7.2021.
  2. ↑ a b c d e Myllyniemi, Sini: Myllyniemi, Sini: Pehmeää ja poliittista? Tekstiiliveistos Suomen nykytaidekentällä, 2016 Maisterin opinnäytetyö, tutkimus. 2016. Aalto yliopisto. Viitattu 9.7.2021.
  3. ↑ a b c d e Haveri, Minna: Pehmeä Taide. Maahenki, 2016.
  4. ↑ Kainuun uuden sairaalan tilausteoksia koskevat taidehankinnat sote.kainuu.fi.
  5. ↑ Suomen Taideyhdistys: Suomen Taideyhdistys jäsenlehti. 2018. Viitattu 9.7.2021.
  6. ↑ Nykytekstiilitaide fi.autograndad.com. Arkistoitu 9.7.2021. Viitattu 9.7.2021.
  7. ↑ Artists Tenku Art Festifall. Arkistoitu 9.7.2021. Viitattu 9.7.2021. (japaniksi)
  8. ↑ The Value of Textile Art - Bergen 2016. The Nordic Textile Art Meeting. Viitattu 9.7.2021. [vanhentunut linkki]
  9. ↑ The Finnish Institute in Japan -pienoisseminaarisarja 2017. The Finnish Institute in Japan. Viitattu 9.7.2021. [vanhentunut linkki]
  10. ↑ Skulptur, heute! 2013. Finland Institut in Deutschland, Berlin. Viitattu 9.7.2021.
  11. ↑ Harri Mäcklin: Näyttelyarvio, Helsingin Sanomat Helsingin Sanomat. 2012. Helsingin Sanomat. Viitattu 9.7.2021.
  12. ↑ Anna mennä - feministinen näkökulma kuvataiteeseen en-us.fievent.com. Arkistoitu 9.7.2021. Viitattu 9.7.2021.
  13. ↑ KUI? Tekstiilitaiteen triennaali. Ornamo, 2012.
  14. ↑ Tätä ei kehystetä 2010. Aboa Vetus & Ars Nova. Arkistoitu 9.7.2021. Viitattu 9.7.2021.
  15. ↑ a b Minna Haveri: ITE kaakossa, Nykykansantaiteen vuosikirja 9 Maahenki. Viitattu 9.7.2021.
  16. ↑ Erkki Pirtola: Rättitaiteilija Tuija Teiska. Voima 3/2011. Voima kulttuuri, 8.5.2011. Voima Kustannus. Artikkelin verkkoversio.
  17. ↑ Erkki Pirtola: Tuija Teiskan Rätinkudeperhe 2011. Voima. Viitattu 9.7.2021.
  18. ↑ Tiina Nyrhinen: Itsepäiset veistäjät: oman elämänsä solmuekspertti. Yhden Suhde toiseen, No. 1/2013/viides vuosikerta, 2013. puolilehti.fi.
  19. ↑ Nutshell
  20. ↑ Sääli
  21. ↑ Suomen Tasavallan presidentin Sauli Niinistön muotokuva ateneum.fi. 2017. Viitattu 9.7.2021.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Tuija_Teiska&oldid=21910833”