Tselina
Tselina on venäläinen sotilaallinen satelliittijärjestelmä, jonka satelliitit ovat erikoistuneita elektronisten signaalien tiedusteluun (ELINT, Electronic Intelligence)
Historiaa muokkaa
Tselina-satelliittien kehitystyö alkoi varhain 1960-luvulla. Tavoitteena oli kehittää Maata kiertäville radoille satelliitteja, jotka pystyisivät kaappaamaan strategisesti mielenkiintoisia radiosignaaleja ja paikallistamaan myös niiden lähteet. Ensimmäisen Tselina-sukupolven suunnitteli 1960-luvulla Neuvostoliitossa tieteellinen instituutti TSNII-KS. Järjestelmän varsinainen kehitys pääsi käyntiin vuonna 1964. Ensimmäiseen suunnitelmaan kuului pareittain toimivat Tselina-satelliitit, epätarkempi Tselina-O ja tarkempi Tselina-D. Näistä Tselina-O etsisi signaalit ja Tselina-D paikantaisi ja tutkisi tarkemmin löydetyt signaalit.
Ensimmäisiä kokeellisia satelliitteja koetettiin laukaista avaruuteen Kapustin Jarin avaruuskeskuksesta vuosina 1965 ja 1966. Tselina-O -satelliitin testaus aloitettiin Plesetskin avaruuskeskuksessa vuonna 1967. Ensimmäinen laukaisu kesäkuussa 1967 kuitenkin epäonnistui ja tiettävästi ensimmäinen onnistunut laukaisu tehtiin 30. lokakuuta 1967 Kosmos 3 -raketilla. Varsinaisia Tselina-satelliitteja saatiin avaruuteen 1970-luvun alussa. Ensimmäinen Tselina-D -sarjan satelliitti Kosmos 389 laukaistiin avaruuteen 18. joulukuuta 1970. Useiden viivästysten ja teknisten ongelmien vuoksi järjestelmä saavutti operatiivisen vaiheen vuonna 1976.
Tselina-O -satelliitin kehitys lopetettiin vuonna 1984 ja kaikki teknologia yhdistettiin Tselina-D -satelliittiin. Näin siis yksi satelliitti kykeni tekemään kahden satelliitin työn. Viimeinen Tselina-O -sarjan satelliitti laukaistiin avaruuteen 31. maaliskuuta 1982 (Kosmos 1345).
Tselina 2 muokkaa
Pian 1970-luvun alussa alettiin hahmottelemaan Tselina-satelliittijärjestelmän toista sukupolvea, olisi edeltäjäänsä entistäkin tarkempi. Sen varsinainen kehitystyö alkoi vuonna 1976. Tämä johti ensimmäisen satelliitin valmistumiseen 1. joulukuuta 1980. Muutamaa vuotta myöhemmin avaruuteen laukaistiin Kosmos 1603 -satelliitti Baikonurin avaruuskeskuksesta, joka oli Tselina-järjestelmän toisen sukupolven ensimmäinen edustaja. Tselina 2 -satelliitit korvasivat edeltäjänsä lopullisesti vuonna 1994. Viimeisin Tselina 2 -sarjan satelliitti, Kosmos 2428, laukaistiin avaruuteen kesäkuussa 2007.
Tekniikkaa muokkaa
Ensimmäiset Tselina-satelliitit laukaistiin noin 500 km:n korkeuteen. Kevyempi Tselina-O laukaistiin 550 km:n korkuiselle radalle, jonka ratatason kaltevuus Päiväntasaajaan nähden oli 74 asetta. Raskaampi ja tarkempi Tselina-D laukaistiin noin 550 km:n korkeuteen radalle, jonka kaltevuus Päiväntasaajaan nähden oli 82,5 astetta. Aluksi satelliitit laukaistiin kuudelle erilaiselle ratatasolle, joiden välinen etäisyys oli 30 astetta. Myöhemmin ratatasojen määrää laskettiin kolmeen, jossa etäisyys oli 60 astetta. Ensimmäisen sukupolven Tselina-satelliitit välittivät signaalinsa suoraan maa-asemille.
Toinen sukupolven Tselina 2 -satelliitit laukaistiin hieman korkeammille radoille, jossa ratakorkeus on keskimäärin 830 km. Nyt ratatason kaltevuus Päiväntasaajaan nähden oli 71 astetta. Tselina 2 -sarjan satelliitit välittivät signaalinsa geostationaarisille satelliiteille, joista signaali välitettiin Maahan.