Amerikanviklo
Amerikanviklo, aikaisemmalta nimeltään isokeltajalkaviklo[2] (Tringa melanoleuca) on keskikokoinen kahlaaja. Lajin nimesi Johann Friedrich Gmelin 1789.
| Amerikanviklo | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Rantalinnut Charadriiformes |
| Alalahko: | Kahlaajat Charadrii |
| Heimo: | Kurpat Scolopacidae |
| Suku: | Viklot Tringa |
| Laji: | melanoleuca |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Tringa melanoleuca |
|
| Katso myös | |
Koko ja ulkonäkö
muokkaaLinnun pituus on 29–31 senttiä, siipien kärkiväli 70–74 senttiä ja paino keskimäärin noin 160 grammaa. Naaras on hieman kookkaampi. Amerikanviklo muistuttaa kooltaan ja höyhenpuvultaan valkovikloa, mutta sen koivet ovat keltaiset ja yläperän neliömäinen valkoinen laikku erottuu räikeästi tummasta selästä. Sukupuolet ovat samanvärisiä.
Levinneisyys ja elinympäristö
muokkaaAmerikanviklo pesii eteläisessä Alaskassa ja Kanadassa. Maailman populaation koko on noin 100 000 yksilöä. Lajin kanta on elinvoimainen. Se on muuttolintu, joka talvehtii Yhdysvaltain eteläosista Etelä-Amerikan eteläkärkeen. Lajia ei ole tavattu Suomessa. Amerikanviklo pesii pohjoisella soiden ja vesistöjen pirstomalla havumetsäalueella. Muuttomatkoilla ja talvehtimisalueilla laji viihtyy lampareilla ja allikoilla sekä märillä niityillä.
Lisääntyminen
muokkaaAmerikanviklon pesä on kuoppa maassa kasvillisuuden suojassa, usein pensaan alla, metsässä ja usein kaukana rannasta. Munia on kolme tai neljä. Haudonta kestää noin 23 päivää. Poikaset ovat pesäpakoisia ja ovat lentokykyisiä 18–20 päivän ikäisinä.
Ravinto
muokkaaAmerikanviklo syö mudassa eläviä selkärangattomia sekä pikkukaloja.
Lähteet
muokkaa- Cramp, Stanley (päätoim.) 1985: Handbook of the Birds of Europe, the Middle East and North Africa. Vol. III. – Oxford University Press. Hong Kong. ISBN 0-19-857506-8
- ADW
Viitteet
muokkaa- ↑ BirdLife International: Tringa melanoleuca IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 24.5.2014. (englanniksi)
- ↑ Palmén, Ernst & Nurminen, Matti (toim.): Eläinten maailma, Otavan iso eläintietosanakirja. 5. Sydän–Öljykala, s. 2046. Helsinki: Otava, 1975. ISBN 951-1-02059-5.