Torsten Andersson
Torsten Andersson (6. kesäkuuta 1926 – 30. toukokuuta 2009 Hörby, Ruotsi) oli ruotsalainen taidemaalari, joka asui Benarpissa lähellä Hörbytä Skånessa.
Elämäkerta muokkaa
Andersson opiskeli 1945 Otte Sköldin taidekoulussa, 1947 Tanskan kuninkaallisessa taideakatemiassa Kööpenhaminassa ja 1946–1950 Tukholman Kuninkaallisessa taidekorkeakoulussa hänet 1960 nimitettiin Kuninkaallisen taidekorkeakoulun professoriksi ennätyksellisen nuorena. Yritettyään uudistaa opetusta hän luopui professuurista 1966 ja muutti Benarpiin Hörbyhyn.
Vuosiin hän ei maalannut ollenkaan, mutta 1970-luvulla hän löysi taiteen uudestaan. 1990-luvulla hän lahjoitti parikymmentä suurta maalausta Malmön taidemuseolle, jolla siten on merkittävin Anderssonin töiden kokoelma.
Kesäkuussa 2007 tuli tieto, että Torsten Andersson saisi vuoden 2008 Carnegien taidepalkinnon. Palkinnon jako tapahtui Helsingissä 25. lokakuuta 2007.[1]
Andersson kuoli 30.5.2009 Hörbyssä 82-vuotiaana. Hän oli aktiivinen loppuun saakka ja asetti näytteille töitään vielä viime keväänä.[2]
Taide muokkaa
Torsten Andersson omistautui yksinomaan maalaamisen tutkimiselle ja etsi koko uransa ajan sitä, mitä hän sanoi ”kielekseen”. Hänen mukaansa jokaisen taiteilijan tulisi etsiä sitä. Monen mielestä maalaaminen on tullut yksivärisyyden vuoksi (esimerkiksi Yves Klein) tiensä päähän, ja Torsten Andersson "otti tehtäväkseen" löytää maalaustaiteelle uuden tien, kuten hän asian ilmaisi. 1960-luvun alussa hän saavutti läpimurron teoksillaan Måsen (Malmön taidemuseossa), Källan (Tukholman nykytaiteen museossa) ja Molnen mellan oss.
Sittemmin hän maalasi muotokuvia kuvitteellisista veistoksista. Nykytaiteen museon Moderna-näyttelyssä 2006 häneltä oli esillä maalaus, jossa oli keskellä T:n muotoinen ja verinen mestauspölkky. T tarkoittaa Torstenia ja mestauspölkky edustaa sitä uhria, jonka taiteilija antaa työnsä kautta.
Työmenetelmä muokkaa
Torsten Anderssonin maalaukset näyttävät pinnallisesti katsoen sotkuisilta ja hätäisesti tehdyiltä, mutta joka maalauksen takana on satoja luonnoksia ja koemaalauksia. Työn kuluessa hän poltti kaiken, mitä ei täyttänyt vaatimuksia, "makuloi" kuten hän sanoi. Hänen ankara itsekritiikkinsä aiheutti myös sen, että hän hävitti maalauksia, jotka olivat olleet valmiina monta vuotta ja olleet esillä museoissa ja näyttelyissä. Näin kuvailee Tukholman Nykytaiteen museon johtaja Lars Nittve Torsten Anderssonin työmenetelmää Ruotsin taideyhdistyksen vuosikirjassa 2002:
»Sadasta harjoituspiirroksesta hän hävittää yhdeksänkymmentä. Jäljelle jääneet kymmenen piirustusta antavat herätteitä sataan uuteen, joista hän hävittää yhdeksänkymmentä. Jäljelle jää kaksikymmentä piirustusta. Niistä hän tuhoaa kuusitoista. Jäljellä on neljä. Niiden työstämistä hän jatkaa, niistä tulee maalauksia, joiden säilymisestä ei ole takeita.[3]»
Kirjallisuutta muokkaa
- Lars O Ericsson, ”Galleriet”, Dagens Nyheter, 31.3.1999
- Magnus Bons, "En målning är inte en bild – om några verk av Torsten Andersson", Konstvetenskapliga institutionen, Stockholms universitet
- Tor Billgren: "Det är därför jag bosatt mig här ute", Kulturdokumentär i P1, oktober 2005.
Lähteet muokkaa
- ↑ Yle.fi yle.fi. Viitattu 25.10.2007.
- ↑ Dagens Nyheter dn.se. Arkistoitu 8.6.2009. Viitattu 1.6.2009.
- ↑ Sveriges Allmäna Konstförening: "Torsten Andersson", 2002.
Aiheesta muualla muokkaa
- Torsten Andersson: "Mellan språk och person finns en differens" (Arkistoitu – Internet Archive) (ruotsiksi)
- Carnegien palkinto Torsten Anderssonille (Arkistoitu – Internet Archive), haastattelu, Dagens Nyheter, 2007-07-02. (ruotsiksi)
- Carnegie Art Award: Torsten Anderssoniin teoksia tietokannassa (Arkistoitu – Internet Archive)
- Muistokirjoitus Sydsvenskanissa (Arkistoitu – Internet Archive) (ruotsiksi)