Wikipedia

Torakat

hyönteisten lahko

Torakat (Blattodea) on muodoltaan litteähköjen, äärimmäisen sitkeiden hyönteisten lahko. Eurooppalaisissa kaupunkiympäristöissä torakat ovat noin 2–5 senttiä pitkiä, mutta muualla maailmassa ne voivat kasvaa jopa 10 sentin pituisiksi[1]. Toisin kuin sitkeä kaupunkitarina väittää, torakat eivät kestä poikkeuksellisia määriä ionisoivaa säteilyä verrattuna muihin hyönteisiin.[2]

Torakat
Blaberus giganteus
Blaberus giganteus
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Niveljalkaiset Arthropoda
Luokka: Hyönteiset Insecta
Alaluokka: Siipikantaiset Pterygota
Osaluokka: Uussiipiset Neoptera
Ylälahko: Rososiipiäiset Dictyoptera
Lahko: Torakat
Blattodea
Brunner von Wattenvyl, 1882
Katso myös

  Torakat Wikispeciesissä
  Torakat Commonsissa

Termiitit luokiteltiin pitkään omaksi lahkokseen, mutta 2000-luvulla se on siirretty torakoiden lahkon ryhmäksi. DNA:n sekvensoinnin perusteella termiitit muodostavat kladin, joka erosi muista torakoista 150 miljoonaa vuotta sitten ja kehittyi eusosiaaliseksi. Eri torakkalajeja on noin 7 500, joista noin 3 000 on termiittejä[3].

Suomessa yleisin asuntotorakka on russakka (Blatta germanica), joka on kohtalaisen pienikokoinen torakkalaji (8–13 mm pitkä). Se elää pienissä yhdyskunnissa sopivan lämpimissä (20–30 °C) ja kosteissa tiloissa. Se hakeutuu uunin ympäristöön, lämpöpattereiden taakse ja lämpöputkistojen läpivienteihin. Litteän muotonsa ansiosta torakat mahtuvat erittäin ahtaisiin paikkoihin. Niitä on löydetty kasautuneena muun muassa valokatkaisijan suojalevyn taakse.lähde? Russakka hakee pimeässä keittiöstä ravinnokseen mm. viljatuotteita, kasviksia ja lihaa.

Piirteitä

muokkaa

Useimmat torakkalajit ovat täysikasvuisina 10–50 mm pituisia. Vartalon muoto on yleensä leveä mutta hyvin litteä. Värit vaihtelevat erilaisissa ruskean sävyissä mustasta punaisen ja keltaisen sävyihin. Monilla lajeilla pää jää piiloon keskiruumiin etuselän leveän kilven alle eikä näy ylhäältäpäin. Verkkosilmät ovat suuret ja pään etuosassa on myös kaksi pientä pistesilmää. Tuntosarvet ovat rihmamaiset ja yleensä vähintään vartalon pituiset. Suuosat ovat purevat ja eteenpäin suuntautuneet. [4]

Useimmilla lajeilla on aikuisena siivet, joista etummainen pari on nahkamaisesti paksuuntunut. Näillä lajeilla on planiforminen siipiasento eli siivet laskostuvat vaakatasoon takaruumiin päälle. Siivekkäät lajit ovat yleensä kykeneviä lentämään tai ainakin liitämään. Takaruumiin kärkiosassa on parillinen perälisäke.[4]

Torakat ovat hyönteisiksi pitkäikäisiä. Toukkakehitys kestää usein kuukausia ja aikuistunutkin hyönteinen voi elää jopa useita vuosia. Useimmiten torakat parittelevat useita kertoja elämänsä aikana, mutta naaras voi olla kykenevä tuottamaan kaikki munat myös yhden parittelun jälkeen. Neitseellistä lisääntymistä esiintyy muutamilla lajeilla, mutta useimmilla lajeilla hedelmöittymättömistä munista syntyneet yksilöt ovat itse lisääntymiskyvyttömiä.[4]

Naaras munii munakoteloon eli oothecaan, joka on yleensä kova kotelo, jonka naaras kätkee maastoon. Joillakin lajeilla ootheca on surkastunut eikä työnny ulos naaraan ruumiista, jolloin toukat poistuvat emostaan vasta kuoriutuessaan. Munista kuoriutuvat toukat pullistuvat nielemällä ilmaa ja pullistuessaan toukat aiheuttavat munakotelon repeämisen pitkittäissuuntaisesti. Muodonvaihdos on vaillinainen. Toukat muistuttavat aikuista hyönteistä, mutta ovat pienempiä ja siivettömiä. Toukkavaiheita on lajista ja yksilön sukupuolesta riippuen 5–12.[4]

Luokittelu

muokkaa

Elossa olevien torakoiden luokittelu:[5][6]

Lajit Suomessa

muokkaa

Suomen lajilistalla on 8 torakkalajia, joista kaksi elää meillä luonnonvaraisina[9]. Suomen lajiston uhanalaisarvioinnissa 2019 lajeista arvioitiin seitsemän, joista kaksi luonnonvaraista katsottiin elinvoimaisiksi (LC) ja sisätiloissa tavattavat lajit arviointiin soveltumattomiksi (NA)[10].

Luonnonvaraisina lajeina Suomessa esiintyvät:

Suomen oloissa sisätiloista tavattuja lajeja ovat:[11]

Lisäksi joulukuussa 2023 raportoitiin yksittäisestä Periplaneta fuliginosa -löydöstä[12].

Suhtautuminen torakoihin

muokkaa

Torakoita on pidetty haitallisina ja vastenmielisinä eläiminä, sillä ne muun muassa pilaavat ruokavarastoja. Torakat ulostavat ruokailupaikoilleen ja näin aiheuttavat ruoan pilaantumista ja vaarallisiakin tauteja ihmisille. Niiden on myös uskottu imevän ihmisten vertalähde?. Torakat ovat selviytyviä ja sopeutuvia eläimiä, joita on ollut vaikea hävittää ihmisten kodeista, kun ne ovat kerran niihin asettuneet. Talon torakoiden hävittäminen vanhanaikaisilla myrkyillä on usein vaatinut niin paljon myrkkyä, että ihmistenkin on ollut epäterveellistä asua talossa vähään aikaan. Koko talo täytyy myrkyttää kerralla – esimerkiksi yksittäisen kerrostaloasunnon myrkyttäminen ei riitä, sillä torakat tulevat pian takaisin toisista asunnoista.

Nykyisin tiettyjä torakoita, kuten ”madagaskarintorakkaa” Gromphadorhina portentosa, ”suklaatorakkaa” Shelfordella tartara, ”argentiinantorakkaa” Blaptica dubia, ”pääkallotorakkaa” Blaberus craniifer, ”valepääkallotorakkaa” Blaberus discoidalis ja ”jättiläistorakkaa” Blaberus giganteus sekä Archimandrita tessellata ja Nauphoeta cinerea -lajeja, kasvatetaan Suomessakin terraarioissa lemmikkeinä pidettävien liskojen ja lintuhämähäkkien ravintoeläimiksi.

Etymologia

muokkaa

Sanat russakka ja torakka ovat lainaa venäjän kielestä. Sanan russakka vastine venäjässä, prusak (translitterointi), tarkoittaa ensisijaisesti preussilaista, mutta sanaa on käytetty myös torakoiden nimityksenä, jossa merkityksessä sana on omaksuttu myös suomen ja karjalan kieliin. Alun perin russakka ja torakka olivat suomessa vain vaihtoehtoiset nimitykset torakoille, mutta sittemmin luonnontieteellisen lajien määrittelyn myötä on päätetty, että torakoilla tarkoitetaan koko lahkoa, kun taas russakalla tarkoitetaan suomalaisille tutuinta torakkalajia.

Lähteet

muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. ↑ Giant cockroach among jungle find BBC.
  2. ↑ ABC Science: Cockroaches and radiation. www-sivu. Luettu 17.2.2011
  3. ↑ Order Blattodea - Cockroaches and Termites BugGuide.Net. Viitattu 18.1.2020. (englanniksi)
  4. ↑ a b c d William H. Robinson: ”Blattellidae”, Urban Insects and Arachnids: A Handbook of Urban Entomology, s. 35–46. Cambridge University Press, 2005. ISBN 9780511542718 (englanniksi)
  5. ↑ Beccaloni, George W.: order Blattodea Cockroach Species File Online. Version 5.0/5.0. 2014. Viitattu 18.1.2020. (englanniksi)
  6. ↑ Constantino, Reginaldo: Termite Database heinäkuu 2019. Brasília: University of Brasília. Viitattu 18.1.2020. (englanniksi)
  7. ↑ a b c d e Burnie, David (päätoim.): Eläimet: suuri ensyklopedia, s. 556. Suomentanut Anna-Kaisa Hakkarainen & Marita Koskinen & Irma Rissanen. Helsinki: Readme.fi, 2010. ISBN 978-952-220-243-7
  8. ↑ Palmén, Ernst & Nurminen, Matti (toim.): ”Eläinkunnan luokittelu”, Eläinten maailma, Otavan iso eläintietosanakirja. 5. Sydän–Öljykala, s. 2124. Helsinki: Otava, 1975. ISBN 951-1-02059-5
  9. ↑ Suomen lajitietokeskus: Torakat – Blattoidea (viitattu 8.12.2023)
  10. ↑ Esko Hyvärinen, Aino Juslén, Eija Kemppainen, Annika Uddström & Ulla-Maija Liukko (toim.): ”Suorasiipiset, pihtihäntäiset ja torakat”, Suomen lajien uhanalaisuus - Punainen kirja 2019, s. 362–365. Helsinki: Ympäristöministeriö - Suomen ympäristökeskus, 2019. ISBN 978-952-11-4973-3 Teoksen verkkoversio Viitattu 19.11.2023.
  11. ↑ Maa- ja metsätalousministeriö: Vieraslajistrategian luonnos (Arkistoitu – Internet Archive). pdf-tiedosto, s. 140–141. Luettu 13.2.2011
  12. ↑ Oulun alueelta löydettiin isokokoinen torakka – lajia ei tiettävästi ole ennen tavattu Suomessa Yle Uutiset 8. joulukuuta 2023 (viitattu 8.12.2023)

Aiheesta muualla

muokkaa

 

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Torakat&oldid=22816081”