Topparoikka (työkunta)

Topparoikka on arkikielinen rautatienrakentajien työryhmästä tai työkunnasta käytetty nimitys. Topparoikan työhön kuuluivat mm:

• Heikentenyiden ratapölkkyjen vaihtaminen. Pölkynvaihdon vaiheita olivat radan kiinnitysnaulojen (ratanaulojen) vetäminen pois ratapölkystä, soran poistaminen pölkyn ympäriltä, vanhan pölkyn vetäminen pois paikaltaan radan sivuun, uuden pölkyn laittaminen entisen paikalle, soran laittaminen takaisin pölkyn ympärille ja tiivistäminen erityisesti pölkyn alle (toppaus) sekä kiskon kiinnittäminen ratanauloilla pölkkyyn. Eri työvaiheiden tekemiseen oli omat, kyseiseen tarkoitukseen suunnitellut työkalunsa. Korvattavat, huonokuntoiset pölkyt oli ratavartija merkinnyt rataa tarkastaessaan.

• Vaalasuorien kuoppien ja harjanteiden poistaminen. Tavoite on saada ratan kulkemaan mahdollisimman suorana. Varsinkin kuopat tahtovat syventyä ajan myötä ja tehdä junan kulusta epämukavaa ja jopa vaarallista. Todetun kuopan kohdalla olevat pöllit nostetaan ensin halutulle tasolle (tai vähän sen yli). Sitten soraa tiivistetään hakkaamalla sitä pöllin alle erityisellä hakulla ja jo seuraava juna painaa pöllit halutulle tasolle niin että kuoppa on poissa.

• Varsinkin kesäisin lämpölaajenemisen myötä kiskoihin tahtoi tulla ylimääräisiä mutkia. Ne oikaistiin varsinaisissa mutkissa kääntämällä kiskoa ulospäin rautakankien avulla. Tähän tarvittiin suurempi miesjoukko. 6-12 miestä kun väänsi, niin johan oikeni.

• Pulttien kiristys. Nykyisin ratakiskot on hitsattu yhteen, mutta aikaisemmin ne olivat 33 metrin pätkissä, jotka oli liitetty yhteen ja joiden kolkkeesta syntyi junan rytmikäs ääni, jota ei enää nykyisin kuule. Nämä kiskot oli liitetty jatkopaloilla kummaltakin puolen, joissa oli 4 reikää. Kiskojen päissä oli 2 reikää ja näiden läpi kulki pultti, joka toiselta puolelta kiristettiin mutterilla. Myös nuo mutterit piti tarkistaa ja löystyneet piti kiristää. Ruostuneet pultit katkesivat kiristettäessä ja niiden tilalle piti vaihtaa uudet.