Tom Harrell
Tom Harrell (s. 16. kesäkuuta 1946 Urbana, Illinois, Yhdysvallat) on yhdysvaltalainen jazz-trumpetisti.[1]
.jpg)
Elämä
muokkaaHarrellin ollessa viisivuotias hänen perheensä muutti San Franciscon lahden ympäristöön. Hän aloitti trumpetin soittamisen kahdeksanvuotiaana ja soitteli paikallisten ammattiyhtyeiden kanssa 13-vuotiaana. Osallistuttuaan parikymppisenä jazz-työpajaan Harrell lähti kiertueelle Stan Kentonin ja Woody Hermanin yhtyeiden kanssa. Samoihin aikoihin hänellä diagnosoitiin skitsofrenia.[1]
1970-luvulla Harrell muutti New Yorkiin, jossa hän esiintyi Village Vanguard -big bandissä Mel Lewisin kanssa, sittemmin Chuck Israelsin National Jazz Ensemblessa, Aztecassa, Arnie Lawrencen Treasure Islandissa ja rock/funk-yhtye Cold Bloodissa. Hän soitti myös yhdessä Cecil Paynen, Bill Evansin ja Lee Konitzin kanssa.[1]
1980-luvulla Harrell liittyi viidenneksi jäseneksi Phil Woodsin kvartettiin, josta tuli kvintetti.[1]
1990-luvun lopussa Harrell kokosi oktetin, johon kuuluivat trumpetisti Wayne Andre, tenori-saksofonistit Don Braden ja Greg Tardy, baritoni Gary Smulyan, pianisti Xavier Davis, basisti Ugonna Okegwo ja rumpali Billy Hart.[1]
Harrellin vuonna 1999 julkaisema Time’s Mirror oli ehdolla Grammy-palkinnon saajaksi. Vuonna 2000 Entertainment Weekly nimesi CD:llä julkaistun The Art of Rhythm -levyn vuoden parhaaksi jazz-albumiksi. Samana vuonna Harrell teki Euroopan-kiertueen.[1]
Soittotyyli
muokkaaDiskografia
muokkaa- Aurora/Total (Adamo 1976)
- Play Of Light (Blackhawk 1984)
- Moon Alley (Criss Cross 1985)
- Open Air (Contemporary 1987)
- Stories (Contemporary 1988)
- Sail Away (Contemporary 1989)
- Form (Contemporary 1990)
- Visions (Contemporary 1991)
- Passages (Chesky 1992)
- Upswing (Chesky 1993)
- Bottom Line (Mons 1995)
- Labyrinth (RCA Victor 1996)
- Look to the Sky (Steeplechase 1996)
- The Art Of Rhythm (RCA Victor 1997)
- Trumpet Legacy w/ Lew Soloff, Nicholas Payton, Eddie Henderson (Milestone 1999)
- Time's Mirror (RCA Victor 1999)
- Paradise (Bluebird 2001)[1]