Toivo Manninen (sotilas)
Toivo Kaarlo Manninen (10. tammikuuta 1915 Calumet, Michigan, Yhdysvallat – 29. joulukuuta 1943 Oulu) oli suomalainen sotilas ja Mannerheim-ristin ritari numero 100. Siviiliammatiltaan hän oli maanviljelijä kotitilallaan Pudasjärvellä. Toivo Manninen oli avioliitossa Anna Vainion kanssa ja heillä oli kaksi lasta.[1]
| Toivo Manninen | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 10. tammikuuta 1915 Calumet, Michigan, Yhdysvallat |
| Kuollut | 29. joulukuuta 1943 (28 vuotta) Oulu |
| Sotilashenkilö | |
| Palvelusmaa(t) |
 Suomi |
| Palvelusvuodet | 1939–1943 |
| Taistelut ja sodat | talvisota, jatkosota |
| Sotilasarvo | ylikersantti |
| Kunniamerkit | Mannerheim-ristin ritari |
| Joukko-osasto | JR 25, JR 53 |
Manninen kuului Pudasjärven suojeluskuntaan vuosina 1938–1940 ja toimi talvisodassa Jääkärirykmentti 25:ssä joukkueen varajohtajana. Hän haavoittui Kuhmossa 5. maaliskuuta 1940. Manninen ylennettiin kersantiksi 11. huhtikuuta 1940. Jatkosodassa Manninen toimi joukkueen varajohtajana Jääkärirykmentti 53:ssa. Hän haavoittui 5. elokuuta 1941 Kiestingin Saarijärvellä ja hänet vapautettiin pysyvän invaliditeetin takia 27. helmikuuta 1942.[1]
Toivo Manninen kuoli Oulussa 32. sotasairaalassa 29. joulukuuta 1943. Hänet on haudattu Pudasjärven sankarihautaan. Hänet ylennettiin kuolemansa jälkeen ylikersantiksi 20. kesäkuuta 1945.[2]
Esitys Mannerheim-ristin myöntämisestä muokkaa
III Armeijakunnan komentajan, kenraaliluutnantti Hjalmar Siilasvuon 17.9.1941 allekirjoittama (merk) ja armeijakunnan esikuntapäällikön, eversti V. J. Oinosen varmentama esitys Vapaudenristin 2. luokan Mannerheim-ristin myöntämisestä kersantti Toivo Manniselle:
»Esitän 2.lk:n Mannerheim-ristin myönnettäväksi II/JR 53:ssa palvelleelle kersantti Toivo Manniselle. Kers. Manninen on syntynyt 10.1.1915 Pudasjärvellä ja haavoittui vaikeasti 5.8.41 Kiestingin länsipuolella.
Perusteluna esitän seuraavaa: Kersantti Manninen toimi sodan alussa varajoukkeenjohtajana osoittaen jo silloin olevansa erikoisen sisukas ja rohkea toiminnassaan. Hän johti menestyksellisesti toistakymmentää partioretkeä vihollisen asemiin ja selustaan. Usein hänen suorittamallaan tiedustelutoiminnalla oli ratkaiseva merkitys etenemistaistelujen kululle, sillä uhkarohkeasti edeten ja välittämättä vihollisen vastatoiminnasta hän pystyi löytämään heikon kohdan vihollisen asemassa.
Joukkueenjohtajan kaaduttua 5.8.41 hyökättäessä ns. kuolemankukkulalle Kiestingin länsipuolella Saarijärven etelärannalla, kokosi kers. Manninen hajaantuneen joukkueen ja ottaen sen komentoonsa jatkoi keskeytynyttä hyökkäystä hyökäten itse etulinjassa. Jonkin matkaa juostuaan kohti vihollisen asemia, astui hän miinaan menettäen toisen jalkansa nilkkaa myöten. Tämä ei kuitenkaan estänyt etenemistä, sillä huolimatta vaikeasta vammastaan hän vielä kerran sai temmatuksi joukkueensa eteenpäin aina tavoitteeseen ja taistelun lopulliseen voittoon saakka. Yhdellä jalalla liikkuen hän vielä tarkasti joukkueensa asemat eikä sallinut kuljettaa itseään pois ennen kuin voi varmistautua siitä, että asemat myös pitivät.»
Lähteet muokkaa
- ↑ a b Mannerheim-ristin ritarien säätiö - Ritarit www.mannerheim-ristinritarit.fi. Viitattu 5.6.2020.
- ↑ OulSpE:n pky 7/45
- ↑ valokuvaaja Vänrikki K. Sjöblom: Suomen Marsalkka onnittelee kersantti Toivo Mannista ojennettuaan hänelle ritariristin www.finna.fi. Viitattu 5.6.2020.