Avaa päävalikko
Toivo Manninen

Toivo Kaarlo Manninen (s. 10. tammikuuta 1915, Calumet, Michigan USA – k. 29. joulukuuta 1943, Oulu) oli suomalainen maanviljelijä ja Mannerheim-ristin ritari numero 100. Hänet ylennettiin kersantiksi 11. huhtikuuta 1940 ja vielä kuolemansa jälkeen ylikersantiksi 20. kesäkuuta 1945[1]. Hän kuoli Oulussa 32. sotasairaalassa ja hänet on haudattu Pudasjärven sankarihautaan.

Esitys Mannerheim-ristin myöntämisestäMuokkaa

III Armeijakunnan komentajan, kenraaliluutnantti Hjalmar Siilasvuon 17.9.42 allekirjoittama (merk) ja armeijakunnan esikuntapäällikön, eversti V J Oinosen varmentama esitys Vapaudenristin 2. luokan Mannerheim-ristin myöntämisestä kersantti Toivo Manniselle:

»Esitän 2.lk:n Mannerheim-ristin myönnettäväksi II/JR 53:ssa palvelleelle kersantti Toivo Manniselle. Kers. Manninen on syntynyt 10.1.1915 Pudasjärvellä ja haavoittui vaikeasti 5.8.41 Kiestingin länsipuolella. Perusteluna esitän seuraavaa: Kersantti Manninen toimi sodan alussa varajoukkeenjohtajana osoittaen jo silloin olevansa erikoisen sisukas ja rohkea toiminnassaan. Hän johti menestyksellisesti toistakymmentää partioretkeä vihollisen asemiin ja selustaan. Usein hänen suorittamallaan tiedustelutoiminnalla oli ratkaiseva merkitys etenemistaistelujen kululle, sillä uhkarohkeasti edeten ja välittämättä vihollisen vastatoiminnasta hän pystyi löytämään heikon kohdan vihollisen asemassa.

Joukkueenjohtajan kaaduttua 5.8.41 hyökättäessä ns. kuolemankukkulalle Kiestingin länsipuolella Saarijärven etelärannalla, kokosi kers. Manninen hajaantuneen joukkueen ja ottaen sen komentoonsa jatkoi keskeytynyttä hyökkäystä hyökäten itse etulinjassa. Jonkin matkaa juostuaan kohti vihollisen asemia, astui hän miinaan menettäen toisen jalkansa nilkkaa myöten. Tämä ei kuitenkaan estänyt etenemistä, sillä huolimatta vaikeasta vammastaan hän vielä kerran sai temmatuksi joukkueensa eteenpäin aina tavoitteeseen ja taistelun lopulliseen voittoon saakka. Yhdellä jalalla liikkuen hän vielä tarkasti joukkueensa asemat eikä sallinut kuljettaa itseään pois ennen kuin voi varmistautua siitä, että asemat myös pitivät.»

LähteetMuokkaa

  1. OulSpE:n pky 7/45