Toini Aaltonen

suomalainen päätoimittaja, suomentaja, teatteri- ja elokuva-arvostelija sekä näytelmäkirjailija

Toini Maria Aaltonen-Autio (30. maaliskuuta 1906 Helsinki12. tammikuuta 1983 Helsinki) oli suomalainen päätoimittaja, suomentaja, teatteri- ja elokuva-arvostelija sekä näytelmäkirjailija.

Toini Aaltonen kävi keskikoulua sekä Suomessa että vuoden ajan Yhdysvaltain San Franciscossa ja opiskeli sekä konservatoriossa että Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa. Hän toimi 1940-luvulla Suomen Sosialidemokraatin teatteri-, filmi- ja kirjallisuusarvostelijana, Suomalaisen Suomen teatteriarvostelijana ja Valtion elokuvatarkastamon johtajana. Vuosina 1953–1967 hän toimi Teatteri-lehden päätoimittajana. Hän käytti kirjailijanimiä Toini Aaltonen, Toini Autio, T. A., Tossu, Lastu ja Leikkaaja.[1][2]

Aaltonen kirjoitti käsikirjoituksen elokuviin Nuoruus sumussa (1946) ja Pimeänpirtin hävitys (1947).

Toini Aaltonen oli naimisissa 1928–1939 näyttelijä Aarne Orjatsalon ja vuodesta 1948 toimittaja Matti Aution kanssa.[3]

Teoksia

muokkaa
  • Ja sitten kuoli runoilija : näytelmä. 1944
  • Sankarit meren rannalla : näytelmä. 1944
  • Sinä teet minut nuoreksi jälleen : näytelmä. 1944
  • Teatteri ja filmi (päätoimittaja). Kustannososakeyhtiö Kirjamies, Helsinki 1945
  • Viimeinen lento : yksinäytöksinen näytelmä. Tammen näytelmiä 4. Tammi 1945
  • Kerho 33 : runoja, novelleja, esseitä 1946 ; toimituskunta Toini Aaltonen ym. ; kuvitus Sylvi Kunnas. Otava 1946
  • Nuori sydän : kaksiosainen murhenäytelmä. Seuranäytelmiä 489. Karisto 1947
  • Kerho 33 : runoja, novelleja, esseitä 1948 ; toimituskunta Toini Aaltonen ym. ; kuvitus Sylvi Kunnas. Otava 1948
  • Risti ja miekka : 2-näytöksinen historiallinen pienoisnäytelmä. Gummeruksen näytelmiä 63. Gummerus 1957

Suomennoksia

muokkaa

Lähteet

muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. Verneri Veistäjä: Teatterin maailma 1965, Suomen teatterilaitos ja teatteriväki, s. 126. Helsinki: Tammi, 1965.
  2. Matti ja Toini Aution rahasto, Menestyneiden toimittajien tuki nuorille journalisteille, Suomen Kulttuurirahasto. Viitattu 23.3.2014
  3. Kuka kukin on 1954.