Younghusbandin retkikunta
Younghusbandin retkikunta oli brittien tekemä hyökkäys Tiibetiin vuosina 1903–1904. Hyökkäys tehtiin Venäjän vaikutusvallan vähentämiseksi alueella, jonne heidän uskottiin lähettäneen edustajiaan. Virallinen syy oli kuitenkin tiibetiläisten tekemät väitetyt rajaloukkaukset. Britit voittivat tiibetiläiset ja peloistaan huolimatta he eivät löytäneet venäläisiä valtaamastaan Lhasasta.
| Younghusbandin retkikunta | |||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Osa Suurta peliä | |||||||
 Piirros brittien ja tiibetiläisten neuvotteluista vuodelta 1914.
| |||||||
| |||||||
| Osapuolet | |||||||
| Komentajat | |||||||
|
– |
|||||||
|
¹ Muodollisesti Kiinan alainen, käytännössä itsenäinen. | |||||||
Tausta muokkaa
Britit olivat huolestuneet Intian turvallisuudesta niin sanotun Suuren pelin aikana, jolloin Venäjä laajentui Keski-Aasiaan. Intian varakuningas George Curzon huolestui tilanteesta erityisesti kun tiibetiläisiä edustajia kävi Venäjällä vuosina 1900 ja 1901. Lisäksi Venäjän ja Kiinan huhuttiin vuonna 1902 tehneen salaisen sopimuksen Tiibetin liittämisestä Venäjään. Seuraavana vuonna Curzon lähetti niin sanotun Tiibetin rajavaltuuskunnan Lhasaan solmimaan kauppa- ja muita suhteita Tiibetiin. Valtuuskuntaa johti Younghusband. Valtuuskunta saapui Tiibetiin kesäkuussa, mutta kiinalaiset ja tiibetiläiset kieltäytyivät neuvottelemasta brittien kanssa niin kauan kuin he olivat Tiibetin alueella. Tämän takia valtuuskunta leiriytyi viideksi kuukaudeksi Khamba Jongiin noin 20 kilometrin päähän Sikkimin ja Tiibetin rajasta.[1]
Häpeällinen epäonnistuminen päästiin pian kostamaan sodalla. Kaksi sikkimiläistä vakoojaa oli jättänyt palaamatta brittien leiriin ja heidän kuultiin joutuneen tiibetiläisten vangeiksi ja kiduttamiksi. Curzon paisutteli uutista ja väitti lisäksi että tiibetiläiset olivat hyökänneet nepalilaisia jakkipaimenia vastaan maiden rajalla varastaen näiden karjaa. Näihin uutisiin perustuen britit päättivät rankaisuretkikunnan lähettämisestä Tiibetiin.[1]
Retkikunta muokkaa
Younghusband valittiin rankaisuretkikunnan mukaan lähteneen valtuuskunnan johtoon. Hänet myös ylennettiin majurista everstiksi, jotta häntä pidettäisiin neuvottelukumppanina suuremmassa arvossa. Valtuuskuntaa suojaamaan oltiin lähetetty 1 1150 sotilasta kenraali J. R. L. Macdonaldin johdolla. Mukana oli myös tykkejä ja konekiväärejä. Retkikunta kulki läpi Jelap Lan solan 11. joulukuuta 1903 ja sieltä he matkasivat kohti Gyantsea. Matkalla he valtasivat Pharin Chumbin laakson pohjoisosassa 22. joulukuuta. Tammikuusta maaliskuuhun 1904 retkikunta pysyi paikallaan Tunassa odottaessaan mahdollisia neuvottelijoita. Kun heitä ei kuulunut eteneminen jatkui, kunnes 30 maaliskuuta tiibetiläiset joukot pysäyttivät britit Gurussa vaatien näitä palaamaan takaisin. Tämä johti brittien kieltäydyttyä yhteenottoon, jossa tiibetiläiset kukistettiin vain muutamassa minuutissa. Tiibetiläisten yhteenottoon osallistuneista noin 1 500-2 000:ta sotilaasta 600-700 kuoli. Brittien tappiot olivat 12 haavoittunutta.[1]
10 huhtikuuta käytiin uusi yhteenotto erään rotkon luona. Brittien toimintaa vaikeutti ensin alkanut lumimyrsky, mutta heidän gurkhajoukkojensa onnistui saavuttaa tiibetiläisten puolustusasemat korkeilla kallioilla. Tiibetiläiset ajettiin tiehensä ja he menettivät 200 sotilasta kuolleina. Britit menettivät jälleen vain kolme haavoittunutta.[1] Gyantseen retkikunta saapui viimein 12. huhtikuuta. Siellä he leiriytyivät lähelle tiibetiläisten linnoitusta. Britit hajottivat joukkojaan Macdonaldin viedessä puolet joukoista selustaan huolto- ja viestiyhteyksien koordinoimiseksi. Lisäksi 3. toukokuuta 380 brittiä lähti tuhoamaan tiibetiläisten varustuksia Karo Laniin Younghusbandin luvalla. Heidän lähdettyään tiibetiläiset hyökkäsivät paikalle jääneitä brittejä vastaan 5. toukokuuta. Hyökkäys torjuttiin kuitenkin helposti ja britit voittivat 6. toukokuuta myös Karo Lanissa, joka oli erään väittämän mukaan korkeimmalla käyty taistelu brittiarmeijan historiassa. Karo Lanin joukot saapuivat takaisin 7. toukokuuta.[2]
Toukokuu ja kesäkuu kului pienissä yhteenotoissa ja molempien lähettämillä uhkavaatimuksilla. Younghusband asetettiin Macdonaldin komentovaltaan ja hänet määrättiin saapumaan kuultavaksi New Chumbiin, koska hän oli ylittänyt komentovaltansa sallimalla Karo Lanin valtauksen. Younghusban saapui New Chumbiin 10. kesäkuuta ja lähti kolme päivää myöhemmin takaisin mukanaan Macdonald ja 1950 sotilasta, 8 tykkiä sekä 125 ratsuväen sotilasta. Joukot saapuivat takaisin 26. kesäkuuta. Paikan päällä Younghusband kuuli tiibetiläisten haluavan neuvotella, mutta pidetyt neuvottelut osoittautuivat hyödyttömiksi. Hän esitti uhkavaatimuksen linnoituksen tyhjentämisestä 4. heinäkuuta mennessä, mutta se jätettiin huomioimatta. Tästä syystä britit rynnäköivät linnoitukseen 5. heinäkuuta vallaten sen.[2]
Gyantsen valtauksen jälkeen tie Lhasaan oli vapaa. Britit saapuivat kaupunkiin 3. elokuuta 1904. Lhasa ei ollutkaan heidän kuvittelemansa Shangri La, vaan köyhä ja likainen kaupunki. Brittien pelkäämiä venäläisten edustajia ei löytynyt kaupungista. Britannian ja Tiibetin välillä solmittiin 7. syyskuuta sopimus, jolla britit saivat joitakin etuoikeuksia maassa. Brittijoukot palasivat Intiaan 25. lokakuuta.[2]
Lähteet muokkaa
- Harold E. Raugh, Jr: The Victorians at War, 1815–1914: An Encyclopedia of British Military History. ABC Clio, 2004. ISBN 1-57607-925-2. (englanniksi)
