Wikipedia

Violet Baudelaire

Violet Baudelaire on yksi "Lemony Snicket" -nimen takana toimineen Daniel Handlerin kirjoittaman kirjasarjan Surkeiden sattumusten sarja protagonisteista.

Violet Baudelaire
Luoja(t) Daniel Handler
Näyttelijä(t) Emily Browning
Ensi-
esiintyminen		 Ankea alku
Viimeinen
esiintyminen		 Loppu
Henkilötiedot
Ammatti amatöörikeksijä
Sukupuoli nainen
Ikä 14 (elokuvassa)
Suhteet
Vanhemmat Beatrice Baudelaire
Bertrand Baudelaire
Sisarukset Klaus Baudelaire
Sunny Baudelaire
Lapset Beatrice Baudelaire(adoptoitu)
Muut sukulaiset kreivi olaf

Violet on Baudelairen orpolapsista vanhin. Hänen nuoremmat sisaruksensa ovat veli Klaus ja sisko Sunny. Violet on keksijä ja tunnettu siitä, että saa usein keksintöjensä avulla sisarukset pois pulasta. Ensimmäisessä kirjassa Violet on 14-vuotias, ja hän täyttää 15 kirjassa Synkkä syöveri.

Violetin lempikirja on "The Life of Nikola Tesla", ja hän on sisarustensa tavoin vahvasti allerginen piparmintulle. Hän ei pidä laulusta Row, Row, Row Your Boat sen kohdan "Life is but a dream" vuoksi. Violet on sisarustensa tavoin hyvin kohtelias. Hän vihaa vaaleanpunaista väriä.

Sarjan lopussa Violet, Klaus ja Sunny adoptoivat Kit Snicketin vauvan, Beatricen.

Elämä muokkaa

Ennen sarjaa muokkaa

Viisivuotiaana Violet Baudelaire voitti ensimmäisen keksimiskilpailunsa automaattisella kaulimellaan. Tuomarin mukaan Violet "voisi keksiä vaikka kädet selän taakse sidottuina". Kymmenen vuoden paikkeilla hän keksi uudenlaisen kynänteroittimen.[1]

Sarjan aikana muokkaa

Ankea alku muokkaa

Pääartikkeli: Ankea alku

Sarjan alussa Violet sisaruksineen menettää vanhempansa Bertrandin ja Beatricen tulipalossa, joka tuhosi heidän kartanonsa. Herra Poe, Baudelairien uskottu mies, lähettää lapset uuden huoltajan, julman kreivi Olafin, luokse. Olaf yrittää kuitenkin vain varastaa Baudelairien omaisuuden käyttämällä erilaisia juonia. Ensimmäisessä juonessaan hän yrittää mennä Violetin kanssa naimisiin naamioiden seremonian näyttämään Auvoisa avioliitto -nimiseltä näytelmältä. Violet onnistuu kuitenkin huijaamaan Olafia eikä joudu menemään miehen kanssa naimisiin. Olaf pakenee apulaistensa kanssa[2].

Kirjat 2-4 muokkaa

Pääartikkelit: Käärmekammio, Avara akkuna ja Saiturin saha

Violetin seuraavat huoltajat ovat ystävällinen, seikkailunhaluinen Monty-setä[1], hiirimäinen, pelokas Josefiina-täti[3] ja Baudelaireista välittämätön, julma Herra.[4] Joka kerta kreivi Olaf saapuu paikalle valepuvussa, mutta orvot onnistuvat joka kerran tekemään hänen suunnitelmansa tyhjiksi paljastamalla hänen tuntomerkkinsä: yhdistyneet kulmakarvat ja vasemman nilkan silmätatuoinnin. Sillä on kuitenkin hintansa: Olaf murhaa niin Monty-sedän kuin Josefiina-tädinkin. Lähdettyään Josefiina-tädin luota Baudelairet joutuvat Herran johtamalle Onnenkantamoisen sahalle Vähäläntään töihin, mutta Herra erottaa orvot todettuaan, että näistä aiheutuu vain harmia.[4]

Omituinen opinahjo muokkaa

Pääartikkeli: Omituinen opinahjo

Violet, Klaus ja Sunny tapaavat heti kirjan alussa tulevat läheiset ystävänsä, Duncan ja Isadora Quagmiren, kun herra Poe lähettää heidät sisäoppilaitos Vaaksavaaran valmistavaan kouluun. [5] Quagmiret auttavat Baudelaireja paljastamaan nyt liikunnanopettajaksi naamioituneen kreivi Olafin, mutta Olaf onnistuu kidnappaamaan Duncanin ja Isadoran, ja Baudelairet jäävät taas katsomaan kauhuissaan hänen peräänsä. Baudelaireja jää vainoamaan Quagmirejen salaperäinen viesti "VPK".

Haamuhissi muokkaa

Pääartikkeli: Haamuhissi

Jerome ja Esmé Kurjimo adoptoivat Baudelairet kirjan alussa lähinnä siksi, että Esmén mukaan orvot ovat sillä hetkellä muodissa. [6] Olaf saapuu paikalle naamioituneena Gunther-nimiseksi huutokauppaajaksi. Lisäksi hänellä on mukanaan Quagmiret, jotka hän on piilottanut salaiseen paikkaan. Baudelairet selvittävät, että paikka on tyhjä hissikuilu Kurjimojen asuintalossa.

Violet rakentaa köyden, jonka avulla orvot pääsevät alas kuiluun. Pohjalta he löytävät Duncanin ja Isadoran, jotka on lukittu häkkiin. Violet keksii uuden keksinnön, jonka on tarkoitus auttaa heitä Quagmirejen vapauttamisessa. Baudelairet palaavat kuiluun, mutta häkki on tyhjä.

Myöhemmin Esmé heittää Baudelairet alas hissikuiluun ja paljastaa tekevänsä Olafin kanssa yhteistyötä. Lopulta Baudelairet pääsevät pois kuilusta ja hallille, jossa Gunther/Olaf huutokauppaa Quagmireja jossain tuotteessa. Orvot tarjoavat väärästä kohteesta, ja Quagmiret viedään taas pois. Jeromen luo jäämisen sijasta Baudelairet päättävät lähteä etsimään Quagmireja.

Kelvoton kylä muokkaa

Pääartikkeli: Kelvoton kylä

Violet sisaruksineen seuraa VPK-vihjettä ja heidät adoptoidaan Variksenpalvojien kylään[7], jossa kaikki kyläläiset toimivat heidän huoltajinaan. He asuvat kuitenkin mukavan ja huolehtivan, mutta pelkurin Hectorin luona. Hectorilla on keksimisstudio ja kirjasto, jotka ovat molemmat kiellettyjä kylässä. Kylässä sisarukset saavat Isadoralta viestejä säeparien muodossa.

Kyläläiset sieppaavat Olafia tuntomerkeiltään muistuttavan miehen, tosin Violet sisaruksineen tietää heti, että mies on syytön. Baudelairet yrittävät pelastaa miehen roviokuolemalta, mutta etsivä Dupiniksi naamioitunut oikea kreivi Olaf alkaa syyttää heitä "Olafin", Jacques Snicketin - miehen jota luultiin Olafiksi - murhasta tämän kuoltua sellissään. Baudelairet joutuvat vankilaan, mutta pakenevat sieltä.

Baudelairet pelastavat Duncanin ja Isadoran varissuihkulähteestä, johon Olaf oli heidät vanginnut. Duncan ja Isadora pääsevät pakoon Hectorin kanssa tämän rakentamalla kuumailmapallolla, mutta konstaapeli Lucianaksi naamioitunut Esmé estää heitä.[7] Päivän pilkunviilaaja -juorulehden ansiosta syytökset siitä, että Baudelairet murhasivat Jacquesin, leviävät laajalle ja Baudelairien täytyy lähteä pakomatkalle.

Painajaisten parantola muokkaa

Pääartikkeli: Painajaisten parantola

Violet, Klaus ja Sunny saavat työn Salojen sairaalan arkistonhoitaja Halin apulaisina.[8] Etsiessään kirjastosta vanhempiensa kansiota Esmé Kurjimo saa heidät kiinni. Klaus ja Sunny pääsevät pakoon, mutta Esmé sieppaa Violetin.

Lääkäreiksi naamioituneet Olaf apureineen aikovat suorittaa "kraniektomian" - pään poiston - Violetille. Klaus ja Sunny yrittävät pelastaa siskonsa, mutta he jäävät kiinni.

Violet herää nukutuksesta ja Klaus ja Sunny vievät hänet läpi sairaalan tarvikevarastoon. Violet onnistuu keksimään pienen sisäpuhelimen, jota hän käyttää käskeäkseen kaikkia työntekijöitä menemään mahdollisimman kauas heidän olinpaikastaan.[8] Sitten lapset pakenevat sairaalasta. Olaf sytyttää sen tuleen ja syyttää teosta orpoja.

Tihutöiden tivoli muokkaa

Pääartikkeli: Tihutöiden tivoli

Olafin autoon piiloutuneet Baudelairet löytävät itsensä tivoli Tiritombasta, jossa he naamioituvat kummajaisiksi ja saavat sieltä töitä. He huomaavat, että omistajan, Madame Lulun, pöydällä on lehtiartikkelikirjasto, jonka avulla hän on kertonut Olafille joka kerran, missä Baudelairet ovat.

Baudelairet kyselevät Lululta tästä, ja Lulu kertoo olevansa nimeltään Olivia, haluavansa vain antaa ihmisille mitä he haluavat, ja olevansa osa samaa VPK-järjestöä kuin Jacques ja Olaf. Olivia lupaa pitää Baudelairien sijainnin salassa.

Seuraavana päivänä Olivia ja yksi Olafin kätyreistä putoavat Olafin kaivamaan leijonakuoppaan ja kuolevat. Baudelairet esittävät päättäneensä liittyä Olafin seurueeseen, ja Violet ja Klaus lähtevät asuntovaunussa ja Sunny autossa ylös Mortmain-vuorille. (He olivat Salojen sairaalassa saaneet huomata Baudelairen kansiossa, että toinen heidän vanhemmistaan saattaa yhä olla elossa, ja jos on, hän on siellä.)

Olaf ilmoittaa Baudelaireille, että Lulu oli kertonut heidän henkilöllisyytensä hänelle. Asuntovaunu leikataan irti autosta, jossa Sunnya pidetään vankina.[9]

Luikurin liuku muokkaa

Pääartikkeli: Luikurin liuku

Violet keksii asuntovaunuun jarrun, ja he saavat vaunun pysäytettyä. Klaus ja Violet naamioivat itsensä lumipartiolaisiksi, ja he tapaavat Quigley Quagmiren, Duncanin ja Isadoran kuolleeksi luullun veljen. Quigleyn kanssa he huomaavat, että VPK:n päämaja on poltettu maan tasalle. Violet saa tietää VPK:n nimen merkityksen.[10]

Violet, Quigley ja Klaus päättävät siepata Esmén käyttääkseen häntä saadakseen Sunnyn takaisin. Lapset tajuavat kuitenkin, ettei vääryys oikeuta vääryyteen, ja että on olemassa parempikin keino pelastaa Sunny.

Autettuaan Esmén takaisin vuoren huipulle vapaaehtoisiksi naamioituneet Violet, Klaus ja Quigley vaativat Sunnya itselleen. Olaf kieltäytyy, kunnes Violet alkaa esittää tietävänsä kadonneen sokerikon sijainnin. Nähtyään, keitä "vapaaehtoiset" todella ovat, Olaf käskee kahden valkokasvoisen naisen heittää Sunny alas vuorelta. Naiset kieltäytyvät ja jättävät Olafin seurueen. Olaf sieppaa kummajaiset ja lumipartiolaiset (Carmelita Spatsia lukuun ottamatta) verkkoon, jotka kotkat vievät pois.

Quigley ja Baudelairet ottavat kelkan ja lähtevät pakenemaan vuorelta. Päästyään alas jäätynyt vesiputous rikkoutuu, ja valtava tulva erottaa Baudelairet Quigleysta.

Synkkä syöveri muokkaa

Pääartikkeli: Synkkä syöveri

Vedessä eksyksissä olevat Baudelairet kiipeävät Kapteeni Vastakarvan ja tämän tytärpuolen Fionan johtaman Queequeg-sukellusveneen kyytiin.[11] Lapset lähtevät etsimään sokerikkoa vedenalaisesta luolasta, mutta he huomaavat sen olevan täynnä tappavaa medusan mycelium -sientä. Sukellusveneellä lapset huomaavat, että sieni on täyttänyt Sunnyn varustuksena toimineen sukelluskypärän. Heillä ei ole kuitenkaan paljon aikaa etsiä vastalääkettä, kun kreivi Olafin valtava mustekalan muotoinen "Carmelita"-laiva saapuu ja nielaisee Queequegin. Baudelairet otetaan vangeiksi, mutta he onnistuvat pakenemaan.

Sen jälkeen he saavat Quigley Quagmirelta viestin, jossa kerrotaan, että Quigley haluaa heidät tiettyyn paikkaan seuraavana päivänä, vain kaksi päivää ennen tapaamista hotellilla. Violetin mielestä viestiin vastaaminen ja Vastakarvan löytäminen olivat Fionan pelastamista tärkeämpiä, joten he alkavat selvittää koodia. Sen selvitettyään he ymmärtävät, että viesti käskee heitä menemään Brinyn rannalle.

Brinyn rannalla herra Poe käskee heitä tulemaan poliisiasemalle selvittämään heidän ongelmansa. Tietäen, ettei herra Poe voi auttaa heitä, lapset kiipeävät taksiin ja ajavat pois Kit Snicketin kanssa.

Ratkaisun rajoilla muokkaa

Pääartikkeli: Ratkaisun rajoilla

Kit vie lapset Hotelli Ratkaisuun,[12] jonne päästyään lapset naamioituvat hotelliapulaisiksi. Kolme kelloa alkaa soida samaan aikaan, jolloin Violet menee auringonottosalonkiin Esmén, Carmelitan ja Päivän pilkunviilaajan toimittajan Geraldine Juliennen luokse, Klaus menee saunalle ja Sunny Neron, rouva Bassin ja herra Remoran luokse. He kaikki kuvittelevat tapaavansa Aidon tai Oivan, toisen hotellin kaksosomistajista.

Yöllä Baudelairet pohtivat, kuinka Aivo ja Oiva saattoivat olla monessa paikassa samaan aikaan. Yhtäkkiä he huomaavat miehen laskeutuvan köydellä Hotellin katosta. He luulevat sen olevan Aito tai Oiva, mutta se onkin Rehti, kolmas kolmonen, jonka Sunny kohtasi. Violet oli tavannut Oivan, ja Klaus Aidon. Silloin Oikeusneuvos J. Strauss (engl. Justice Strauss) ja Jerome S. Kurjimo (engl. Jerome Squalor) saapuvat hotellille uskoen, että he ovat J.S., johon on otettu yhteyttä.

Pian lapset kohtaavat Olafin, joka kertoo Fernaldin ja Fionan varastaneen hänen sukellusveneensä. Olaf vihjailee, että Baudelairien omat vanhemmat eivät olisi olleet jaloja, ja että heillä olisi ollut jotain tekemistä myrkkynuolilaatikon kanssa. Pian Olaf jo ottaa Carmelitalta harppuunan ja uhkailee Rehtiä sillä. Myöhemmin harppuuna osuu Rehtiin, joka kompuroi ulos kuolemaan.

Oikeusneuvos Strauss ilmoittaa, että hotellissa järjestetään oikeudenkäynti. Baudelairet lukitaan yhteen ja kreivi Olaf toiseen huoneeseen. Oikeudenkäynnissä Baudelaireille selviää, että Oikeusneuvos Straussin tuomarikollegat ovat Olafin kätyreitä. Olaf ja valetuomarit karkaavat rimpuilevan Straussin kanssa, ja lapset lähtevät perään.

Olaf ilmoittaa menevänsä katolle, vapauttavansa tappavan medusan mycelium -sienen ja pakenevan sitten veneellä. Violet tietää, että he tarvitsevat pakotien, ja Olafin kanssa meneminen saattaa olla ainut keino, joten hän suostuu auttamaan miestä. Yhtäkkiä Sunny ehdottaa, että he mieluummin polttaisivat hotellin, johon Olaf suostuu.

Olaf ja Baudelairet pääsevät turvallisesti kourun avulla katolta valtamereen, ja Baudelairet ovat kerrankin "samassa veneessä" Olafin kanssa.

Loppu muokkaa

Pääartikkeli: Loppu

Vene vie Baudelairet ja Olafin salaperäisen ihmisryhmän kansoittaman saaren rannikkokaistaleelle.[13] He tapaavat ensimmäisenä Perjantai Caliban -nimisen pienen tytön, joka kieltää häntä uhkaillutta ja itsensä Olaf-maan kuninkaaksi kruunannutta Olafia saapumasta saarelle, mutta kutsuu Baudelairet mukaansa. Perjantai kieltää Olafia saapumasta saarelle, mutta kutsuu Baudelairet mukaansa. Matkalla hän selittää, mitä saarelaiset tekevät ajantapoksi - koko vuoden he rakentavat laivaa rannikkokaistaleelle, ja kerran vuodessa vesi nousee niin korkealle, että sen saa lähetettyä matkaan. Tämä tunnetaan päätösten päivänä, jolloin kuka tahansa halukas voi astua laivaan ja seilata sivistyksen pariin. Saaren fasilitaattori, johtaja Ishmael, esittelee Baudelaireille saaren erikoisia tapoja ja saaren asukkaita.

Vaikka Ishmael sanookin saarelaisille aina "ettei hän pakota ketään", lapsille käy nopeasti selväksi, että hänen ehdotuksiaan seurataan kuin määräyksiä. Baudelairien esiteltyä itsensä Ishmael tutustuttaa heidät kookosjuomaan, josta kaikki saarelaiset pitävät. Baudelairet eivät ole samaa mieltä.

Toisen myrskyn jälkeen rannalle huuhtoutuu lisää tavaroita, tajuton ja raskaana oleva Kit Snicket sekä Hirmumyrkyllinen Kyy Monty-sedän kokoelmista. Saarelaiset saapuvat paikalle ja kreivi Olaf yrittää huijata heitä pukeutumalla Kit Snicketiksi. Hän ei huijaa ketään, ja saarelaiset lukitsevat hänet häkkiin. Sen jälkeen he pohtivat, pitäisikö Baudelairetkin karkottaa yhteisöstä, sillä heillä on kiellettyjä tavaroita. Ishmael päättää, että lapset, Kit ja Olaf täytyy kaikki hylätä, elleivät he suostu elämään saaren tapojen mukaisesti. Kun kaikki lähtevät, Olaf yrittää suostutella lapsia päästämään hänet ulos. Vastapalveluksi hän lupaa selittää monia VPK-järjestön salaisuuksia ja mysteereitä, joita Baudelairet ovat pohtineet Ankeasta alusta lähtien. Lapset jättävät hänet huomiotta.

Yöllä saarelaiset Erewhon ja Finn hiipivät ulos ruokkiakseen lapset ja pyytääkseen heiltä palvelusta. Joukko saarelaisia suunnittelee kapinaa Ishmaelia vastaan aamulla, ja he pyytävät Baudelaireja menemään arboretumiin, jossa kaikki kielletyt tavarat ovat, ja rakentamaan niistä tai etsimään sieltä aseita ja työkaluja. Saarelaiset myös kieltäytyvät auttamasta Kitiä, jolleivät Baudelairet auta heitä. Lapset suostuvat ja lähtevät kohti arboretumia. Sieltä orvot löytävät erittäin kehittyneitä ja nykyaikaisia tavaroita ennen, kuin Ishmael saa heidät kiinni.

Lapset saavat kuulla heidän vanhempiensa olleen kerran saaren johtajia, ja he olivat vastuussa monista kehitysideoista, joiden tarkoituksena oli tehdä saaren elämästä helpompaa ja mukavampaa. Ishmaelin saavuttua paikalle heidät heitettiin pois, sillä Ishmaelin mielestä tiukan kieltävä, yksinkertainen elämä oli paras tapa välttää konfliktit. Baudelairet löytävät saaren koko historian, jonka ovat kirjoittaneet saaren johtajina toimineet henkilöt.

Baudelairet ja Ishmael palaavat takaisin, jossa kapina on kuitenkin jo vauhdissa. Kreivi Olaf palaa yhä valepuvussaan. Jonkin ajan kuluttua Ishmael ampuu Olafia harppuunalla vatsaan. Olaf oli käyttänyt sukelluskypärään vangittua medusan mycelium -myrkkysientä valeasussaan, jotta hän näyttäisi raskaana olevalta. Ishmael kuitenkin onnistuu vapauttamaan sienen. Kaikki saaren asukkaat altistuvat sienen myrkylle heti. Kun kreivi Olaf vuotaa hitaasti kuoliaaksi, Baudelairet palaavat arboretumiin etsimään piparjuurta parantaakseen kaikki. He saavat tietää, että arboretumin omenoissa on parantavaa ainetta. He keräävät omenia ja parantavat itsensä ja keräävät sitten lisää viedäkseen niitä saaren asukkaille. Asukit ovat kuitenkin hylänneet kapinan ja miehittäneet laivansa valmiina lähtöön. Ishmael kieltäytyy ottamasta omenoita laivaan, vaikkakin on selvää, että hän on itse jo syönyt yhden pelastaakseen itsensä.

Kit kertoo Baudelairaille Quagmirejen, Hectorin, Philin, kapteeni Vastakarvan, Fionan ja Fernaldin kohtalot. Koulutetut kotkat hyökkäsivät heidän kimppuunsa ja lähettivät heidät takaisin Queequeg-sukellusveneen raunioille. Siellä salaperäinen kysymysmerkin muotoinen objekti (Kit Snicketin mukaan "Suuri tuntematon") vie heidät. Sen jälkeen Baudelairet kertovat omista rikoksistaan Hotelli Ratkaisussa.

Kit alkaa melkein synnyttää lastaan tässä vaiheessa. Hän näyttää olevan kuolemaisillaan sieneen, muttei voi syödä parantavaa omenaa sen vauvoille haitallisten vaikutusten takia. Kun sienimyrkkyyn tukehtumaisillaan oleva ja harppuunan kuolettavasti haavoittama kreivi Olaf kuulee Kitin olevan yhä elossa, hän puraisee palan omenaa ja vie Kitin rannalle, suutelee häntä kerran ja laskee sitten maahan. Kit lainaa Francis William Bourdillonin The Night Has a Thousand Eyes -runoa, ja Olaf vastaa Philip Larkinin This Be The Verse -runon loppuosalla. Olaf kuolee pian sen jälkeen. Baudelairet auttavat Kitiä synnyttämään hänen tyttövauvansa. Sitten Kit kuolee medusan myceliumiin pyydettyään ensin lapsia nimeämään vauvan heidän äitinsä mukaan. Loppu loppuu tässä, ja Baudelaireista tulee Kitin lapsen adoptiovanhemmat ja ainoat asukkaat saaret. He hautaavat Kitin ja Olafin vierekkäin saarelle.

Luku neljätoista ja sen jälkeen muokkaa

Violet sisaruksineen adoptoi Kit Snicketin Beatrice-tyttären kreivi Olafin kuoltua Lopussa.[13] Kuten Painajaisten parantolassa ja Lopussa mainitaan, huolimatta Lemony Snicketin tutkimuksesta ja raskaasta työstä hän ei tiedä Baudelairien sijaintia.[8][13]

Nuorempi Beatrice Baudelaire sanoo The Beatrice Letters -kirjassa Violetin selvinneen, vaikka heidän veneensä saattoikin upota ennen sen päästyä rannalle. On mahdollista myös, että Violetin ja hänen sisarustensa koko omaisuus tuhottiin.

Valeasut muokkaa

Kirjan Kelvoton kylä jälkeen Baudelaireja syytetään valheellisesti murhasta, heillä siitä eteenpäin ole enää huoltajaa ja he joutuvat pakenemaan poliiseja. Näiden vuoksi Baudelaireilla on muutamia valepukuja:

Esiintymiset muokkaa

Lähteet muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Violet_Baudelaire&oldid=21090887”