Video 2000
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Video 2000 (lyh. V2000, tunnetaan myös nimellä Video Compact Cassette eli VCC) oli kuluttajille tarkoitettu videonauhurijärjestelmä ja videonauhastandardi, jonka Philips ja Grundig kehittivät kilpailemaan JVC:n VHS-järjestelmän ja Sonyn Betamax-järjestelmän kanssa. Järjestelmä tuli markkinoille vuonna 1979 ja sen markkinointi lopetettiin 1988.
Vuonna 1984 Philips tunnusti eräällä tavalla tappionsa alkaessaan valmistaa myös VHS-nauhureita. Siinä yhteydessä yhtiö lupasi jatkaa Video 2000 -tekniikan valmistusta 1980-luvun loppuun,[1] mikä ei aivan toteutunut.
Tekniikka muokkaa
Video 2000 oli aikaansa edellä ja monissa teknisissä ominaisuuksissa se oli VHS:ää ja Betamaxia parempi.
- V2000 käytti kääntökasettia jolloin yhdelle kasetille pystyi nauhoittamaan kumpaankin suuntaan. Yhden puolen tallennuskapasiteetti oli neljä tuntia, joten yhteensä nauhalle pystyi tallentamaan kahdeksan tuntia videota.
- V2000 pystyi tallentamaan dataraidan videonraidan oheen.
- Nauhureissa oli edistyksellinen kohinan, eli nauhasta johtuva suhinan vaimennus.
- V2000-nauhuri pystyi kelaamaan nauhan haluttuun kohtaan, kun nauhuriin syötettiin kohdan aika.
- Dynaamisen raidanseurannan (Dynamic Track Following, DTF) ansiosta V2000 ei tarvinnut lainkaan kuvankohdistus- eli tracking-säätöä; vanhoissa VHS-nauhureissa kuvankohdistus oli säädettävä käsin, uusissa säätö tapahtuu automaattisesti. Dynaamisen raidanseurannan ansiosta kohdistus ei mennyt pieleen kuvallisessa pikakelauksessakaan. Tähän Betamax ja VHS eivät koskaan pystyneet vastaamaan.
Video 2000 ja videokasettiformaattisota muokkaa
Philips julkaisi ensimmäisen V2000-videonauhurin, VR2000:n vuonna 1979. V2000-nauhureita valmistivat Philipsin lisäksi Grundig ja Bang & Olufsen. Vuosi 1985 oli jo Video 2000:n lopun alkua: Philips alkoi tuolloin valmistaa kilpailevan formaatin mukaisia VHS-nauhureita V2000-nauhureiden ohella. Video 2000:sta tuli formaattisodan ensimmäinen häviäjä, kun V2000-nauhureiden valmistus loppui 1988. Betamax seurasi pian perässä, ja VHS:stä tuli kotivideomarkkinoiden de facto -standardi.
V2000:n epäonnistuminen saattoi johtua osittain sen myöhäisestä markkinoilletulosta. Markkinoilletuloa olivat hidastaneet DTF-järjestelmän kehitystyössä ilmenneet ongelmat. V2000:lla olikin teknisen etumatkansa ohella myös varsinkin markkinatilanteeseen liittyviä heikkouksia VHS:ään ja Betamaxiin verrattuna. Philipsin aiemman kasettiformaatin, VCR:n, heikko tahdistuvuus ehkä myös vaikutti asiaan vaikka kuva niissä olikin hyvä kunhan se vakavoitui.
- Betamax-videokamerat saapuivat kauppoihin ensimmäisenä.
- VHS:ää ja Betamaxia markkinoitiin ympäri maailmaa. V2000:ta markkinoitiin pääasiassa vain Euroopassa.
- VHS ja Betamax olivat jo vakiinnuttaneet paikkansa markkinoilla ja niille oli saatavilla valmiita nauhoitteita.
- VHS- ja Betamax-nauhurit olivat luotettavampia.
Lähteet muokkaa
- ↑ Raivio, Jyri: V2000 jäämässä hopeatilalle: Philips alkaa valmistaa myös VHS-videolaitteita. Helsingin Sanomat, 15.12.1983, s. 42. Näköislehti (maksullinen). Viitattu 15.10.2020.