Valtaistuin on monarkisissa hallintojärjestelmissä valtion päämiehen virallinen istuin, joka on käytössä yleensä vain virallisten seremonioiden aikana. Muita korkeammalla istuminen on voimakkaan vallankäytön vertauskuva. Valtaistuin esittää kuvaannollisesti hallitsijan valta-asemaa.[1]

Iivana Julman norsunluinen valtaistuin.

Yksi vanhan ajan kuuluisimmista valtaistuimista on niin sanottu Minoksen valtaistuin Kreikan Knossoksessa. Kreikkalaiset omaksuivat 7. vuosisadalta eaa. alkaen itämaisen tavan, että valtaistuin koristeltiin erityisen komeaksi. Antiikin aikana saattoi valtaistuimia olla varattuna myös jumalille, kuten Rooman keisarin valtaistuimen vieressä ollut jumalatar Roman istuin. Istuinten koristeina olivat kruunu ja valtikka. Myöhempien aikojen Euroopan ulkopuolisten maiden tunnettuja valtaistuimia olivat Persian šaahin riikinkukko-valtaistuin ja Länsi-Afrikan Ašantin kultainen valtaistuin.[2]

Valtaistuin kuuluu myös uskonnolliseen kielenkäyttöön. Raamatussa puhutaan sekä Jumalan että Saatanan valtaistuimesta. Valtaistuimelle nousemisella tarkoitetaan usein Jeesuksen toista tulemista. Keskiajalla käsite Salomon valtaistuin alkoi merkitä Maria-symbolia, jossa valtaistuimelle johtavat portaat olivat siihen kuuluvia hyveitä. Nykyinen Pietarin valtaistuin taas on paaviuden vertauskuva.[2]

Lähteet muokkaa

 
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Valtaistuin.
  1. Valtaistuin wiktionary.fi. Viitattu 15.8.2013.
  2. a b Hans Biedermann: Suuri symbolikirja, s. 396–397. Suom. Pertti Lempiäinen. WSOY, 1993. ISBN 951-0-18537-X.