Vaassila Kieleväinen
Vaassila Kieleväinen (n. 1755 – n. 1840) oli tunnettu runonlaulaja ja tietäjä.
Kieleväisen isän nimi oli Ignat. Elias Lönnrot tapasi Kieleväisen Vuokkiniemen Vuonnisessa keruumatkallaan vuonna 1833. Vaikka iäkkään Kieleväisen muisti oli jo heikentynyt, Lönnrot sai häneltä talteen Väinämöisen uroteot yhdessä jaksossa, millä lienee ollut merkitystä Lönnrotin alkaessa matkalta palattuaan jäsentää Kalevalaa juuri Väinämöistä koskevien runojen ympärille. Tälle pienoiseepokselle Lönnrot antoi nimen Runokokous Väinämöisestä. Myös Juhana Fredrik Cajan ja Matthias Alexander Castrén tapasivat Kieleväisen, vuosina 1836 ja 1839. Castrén sai häneltä talteen erityisesti loitsuja sekä taikoja koskevaa tietoja. Kieleväisen maine tietäjänä olikin huomattava, sen tiedetään kestäneen 1800-luvun lopulle saakka.
Kun Lönnrot haastatteli Kieleväistä, haastattelu tapahtui niin, että Kieleväinen enemmän kertoi kuin lauloi runojen sisällöstä ja keskinäisestä järjestyksestä. Kun Vaassila oli unohtanut jonkin seikan, jonka Lönnrot puolestaan keräyksiensä perusteella tunsi, hän auttoi Vaassilaa muistamaan ja niin jatkettiin eteenpäin.[1]
Castrénille Vaassila Kieleväinen tietäjien tavoista poiketen paljasti taikakeinojaan ja -välineitään, vaikka he eivät tunteneet toisiaan hyvin. Castrén kirjoitti:
Täällä [Vuonnisessa] sain myös nähdä jokseenkin täydellisen kokoelman loitsimisessa käytettäviä välikappaleita. Tämän kokoelman omistaja, joka oli kuuluisin noita koko Karjalassa ja nimeltään Kieleväinen, ilmaisi minulle joukon eriskummaisia taikakeinoja. Ne ovat nimittäin muodostetut määrätyistä tempuista ja niihin kuuluu muutamien sangen lyhyiden loitsulauselmain lukeminen.[1]
Lähteet muokkaa
- Ilmari Heikinheimo: Suomen elämäkerrasto. Helsinki: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1955. Sivu 382.
Viitteet muokkaa