Wikipedia

Tulen ja jään laulun maailma

yhdysvaltalaiskirjailija George R. R. Martinin luoma kuvitteellinen maailma

Tulen ja jään laulun maailma on yhdysvaltalaiskirjailija George R. R. Martinin luoma kuvitteellinen maailma, johon hänen Tulen ja jään laulu -kirjasarjansa ja sen spin-offit sijoittuvat. Valtaosa tarinoissa mainituista paikoista sijaitsee joko Westerosin tai Essoksen mantereilla.

Ajanlasku muokkaa

Katso myös: Tulen ja jään laulu -kirjasarjan aikajana

Maailmassa ajanlasku alkaa, kun Aegon Valloittajana tunnettu Aegon Targaryen valtaa Westerosin. Tämän jälkeistä aikaa kuvataan kirjainlyhenteellä AC (engl. After Conquest) ja sitä edeltävää aikaa lyhenteellä BC (engl. Before Conquest).[1]

Westeros muokkaa

Westeros on manner, joka muistuttaa muodoltaan Isoa-Britanniaa ja vastaa Martinin mukaan kooltaan Etelä-Amerikkaa.[2] Idässä mannerta rajaa Kapeameri, jonka vastakkaisella puolella on toinen manner, Essos.[3] Lännessä Westeros päättyy Auringonlaskun-mereen. Merentakaisia alueita ei tunneta, vaikka meren yli on yritetty purjehtia monia kertoja.[4]

Westeros on jaettu Seitsemään kuningaskuntaan, jotka ovat Pohjoinen, Laakso, Kallio, Jokimaat, Lakeus, Myrskymaat ja Dorne. Pohjoinen kuningaskunta rajoittuu pohjoisessa Muuriin, joka erottaa Muurintakaisen alueen muusta mantereesta ja Seitsemästä kuningaskunnasta.[2] Seitsemän kuningaskunnan pääkaupunki on mantereen itärannikolla sijaitseva Kuninkaansatama.[3]

Kruunumaat muokkaa

Kuninkaansatama muokkaa

Pääartikkeli: Kuninkaansatama

Kuninkaansatama (engl. King’s Landing) on Seitsemän kuningaskunnan pääkaupunki.[3]

Lohikäärmekivi muokkaa

Lohikäärmekivi (engl. Dragonstone) on linna, joka sijaitsee samannimisellä saarella Kapeallamerellä, Mustalahden suulla. Se kuuluu Targaryenin suvulle Robert Baratheonin kapinaan saakka, minkä jälkeen tämä luovuttaa sen pikkuveljelleen Stannisille.[5]

Volantislaiset rakensivat Lohikäärmekiven kauppasatamaksi, kun Valyria valloitti Volantiksen.[6] Kirjoissa linna on tehty tuliperäisestä kivestä veistetyistä lohikäärmeistä. Game of Thrones -televisiosarjassa se esitetään synkkänä, mutta siitä huolimatta palatsimaisena rakennelmana. Linnan karttahuone on saanut inspiraatiota Sri Lankalla sijaitsevasta kivilinnoitus Sigiriyasta. Huoneen yksi huomiota herättävimmistä osista on pitkä karttapöytä, jossa maamerkkeinä on käytetty luita, korukiviä ja -metalleja.[7]

Jokimaat muokkaa

Jokimaat kattavat Kolmikärkijoen alueen. Alue sijaitsee keskeisellä paikalla Westerosissa ja joen takia sen maaperä on viljavaa.[8]

Harrenhalli muokkaa

Harrenhalli on ”kolossaalinen” linna Jokimailla. Sen rakennutti Jokimaiden viimeinen kuningas Harren Musta ennen Westerosin valloitusta. Valloituksen aikana linna raunioituu lohikäärmeiden polttaessa sen, mutta se on kunnostaan huolimatta vaikuttava näky ja haluttu omistuskohde.[8]

Vuolasvirta muokkaa

Vuolasvirta on Tullyn suvulle kuuluva linna Jokimailla.[8]

Lakeus muokkaa

Kylmäkaivanto muokkaa

Kylmäkaivanto (engl. Coldmoat) on Lakeudella sijaitseva linna, jota ovat pitäneet hallusaan sekä Osgreyn että Verkontekijän suvut. Sen rakennutti Perwyn Osgrey eli Perwyn Ylväs. Linna on saanut nimensä sen vallihaudan mukaan ja sitä kuvaillaan suurempiin linnoihin verrattuna vaatimattomaksi. Osgreyt menettävät linnan, kun Ormond Osgrey vastustaa kuningas Maegor Targaryenia, ja se siirtyy myöhemmin Verkontekijöiden haltuun.[9]

Turvapaikka muokkaa

Turvapaikka (engl. Standfast) on linnaksi kutsuttu iso torni mäen huipulla. Se rakennettiin alun perin mustasta kivestä, mutta romahdusta seuranneiden korjaustöiden jälkeen sen yläosa on tehty vaaleanharmaasta kivestä. Martinin ”Valan vannonut miekkamies” -kertomuksessa sitä hallitsee ser Celton Osgrey.[9]

Myrskymaat muokkaa

Suvilinna muokkaa

Suvilinna (engl. Summerhall) on Targaryenin suvulle kuuluva linna, jota he käyttävät kesäpalatsina. Se tuhoutuu Suvilinnan tragediaksi kutsutussa tulipalossa. Linna syttyy tuleen, kun kuningas Aegon V Targaryen yrittää saada lohikäärmeenmunia kuoriutumaan käyttämällä taikuutta.[10]

Pohjoinen muokkaa

Talvivaara muokkaa

Talvivaara (engl. Winterfell) on linna Pohjoisen kuningaskunnassa. Starkin suvun perustajajäsen, Pohjoisen kuningas Brandon Rakentaja, rakennutti linnan ja se on pysynyt suvun hallussa siitä asti.[11]

Game of Thrones -televisiosarjassa esiintyvä linna suunniteltiin kuvaamaan Starkeja: sen tuli olla jykevä, yksinkertainen ja ankara. Sarjan ensimmäisessä jaksossa Talvivaarana toimi Dounen linna Skotlannissa ja myöhemmin sarjaa kuvattiin myös Wardin linnassa. Toisen kauden kuvauksia varten Moneyglassin kylään, Irlantiin rakennettiin uusi linna.[12]

Rautasaaret muokkaa

Rautasaariksi (engl. Iron Islands) kutsutaan kivistä saaristoa Westerosin länsirannikolla. Saaristoa asuttavat ensimmäisistä ihmisistä polveutuvat rautasyntyiset, jotka tunnetaan ylpeinä ryöstelijöinä. Aluetta on hallinnut Greyjoyn suku siitä asti, kun Vickon Greyjoy vannoi uskollisuutta Westerosin valloittaneelle Aegon Targaryenille.[13]

Game of Thronesissa Rautasaaret esitetään kosteana, vetoisena, kivisenä ja merenläheisenä paikkana. Rautasyntyisten puvut ovat tuulenpitäviä, tavarat yksinkertaisia ja väriltään kivenharmaita. Heidän haarniskoissaan käytetään nahkaa, niittejä ja nastoja.[14]

Piikki muokkaa

Piikki (engl. Pyke) on Rautasaariin kuuluva saari ja saarella sijaitseva samanniminen linnoitus.[15] Linnoitus kuuluu Greyjoyn suvulle.[13]

Piikin satamaan sijoittuvat Game of Thronesin kohtaukset kuvattiin Ballintoyn satamassa Pohjois-Irlannissa. Rautasaarille tyypillistä merellistä tunnelmaa välitetään katsojille linnan sisätiloihin sijoitetuilla simpukoilla, rikkinäisillä kuvakudoksilla ja väriltään haalistuneilla huonekaluilla.[14]

Muurin pohjoispuoli muokkaa

Muuri muokkaa

Muuri (engl. The Wall) on kivestä ja jäästä valmistettu korkea rakennelma, joka ulottuu Westerosin länsirannikolta itärannikolle. Se rakennettiin Pitkän yön jälkeen pitämään valkeat kulkijat loitolla.[16] Muurin rakensi Brandon Rakentaja jättiläisten ja metsän lasten avulla.[11]

Essos muokkaa

Essos on suuri manner Westerosin itäpuolella. Mantereita erottaa toisistaan Kapeameri. Essosin länsirannikolla sijaitsevat Vapaakaupungit ja mantereen etelärannikolla on Orjakauppiaanlahtena tunnettu lahti, jonka Daenerys Targaryen nimeää uudelleen Lohikäärmeenlahdeksi vapautettuaan orjat.[3] Lahden rannikolla on useita vanhoja kaupunkeja, jotka olivat muinoin osa ghiscari-sivilisaatiota. Orjakauppiaanlahden lähellä sijaitsee myös Valyria, joka oli ennen kiinni muussa mantereessa. ”Tuhoksi” nimitetyn tapahtuman seurauksena Vanhan Valyrian kuningaskunta tuhoutui, jolloin koko Valyrian niemimaa irtautui Essosista ja niiden väliin muodostui Savuava meri.[17]

Essosin keskiosassa on Dothrakinmereksi kutsuttu aro, jolla elävät dothrakit. Sen eteläpuolella Lhazarissa asuvat ”lammaskansaksi” kutsutut paimentolaiset. Lhazarista itään sijaitsee Punaiseksi erämaaksi kutsuttu autiomaa, jonka toisella puolella on ”idän keskus”, Qarth. Vielä idempänä sijaitsevat Yi Ti ja Asshai.[18]

Toisin kuin Westerosia Essosia ei pidä vallassaan yksi hallitsija, vaan siellä on monia itsenäisiä kaupunkivaltioita.[18] Ennen tuhoutumistaan mannerta hallitsi Vanha Valyria viiden vuosituhannen ajan ja sitä ennen suuressa osassa Essosia valtaa pitivät ghiscarilaiset.[17]

Valyria muokkaa

Valyrian niemimaa sijaitsi Essoksen etelärannikolla, Orjakauppiaanlahden länsipuolella. Noin 400 vuotta ennen Tulen ja jään laulu -kirjasarjan alkua niemimaa murtui saariryppääksi ”Valyrian tuhoksi” kutsutun katastrofin seurauksena. Maailman asukkaat eivät tiedä tuhon todellista syytä, mutta arvelevat sen johtuvan joko lähellä tapahtuneista tulivuorenpurkauksista tai valyrialaisten käyttämän taikuuden epäonnistumisesta. Niemimaan ja mantereen liittymäkohdassa oli Neljäksitoista tuleksi kutsuttu tuliperäinen alue, jolla sijaitsi 14 tulivuorta[6]. Valyrian saarten on kuvattu kytevän vielä kauan tuhon jälkeen.[19] Alue on edelleen raunioina ja sinne on karkotettu harmaasuomuun sairastuneita henkilöitä, joita kutsutaan kivimiehiksi.[20]

Martin ei ole paljastanut katastrofin syytä kirjoissa tai niiden ulkopuolella. Sarjan suosiosta johtuen aihetta on pohdiskeltu jonkin verran mediassa. Kirjoissa esitettyjen kuvausten perusteella on arveltu, että samaan aikaan on tapahtunut maanjäristys ja sarja tulivuorenpurkauksia sekä jokin maaginen onnettomuus.[20] Geotutkija Miles Traer perehtyi Martinin kirjoituksiin ja vertasi tapahtunutta oikean maailman tulivuoriin ja tektonisiin ilmiöihin. Hän teoriansa mukaan tuho todennäköisesti alkoi yksittäisestä tulivuorenpurkauksesta, joka aiheutti muiden lähellä olevien tulivuorien purkautumisen. Se puolestaan olisi hänen mukaansa hyvin voinut johtaa suureen tsunamiin, joka tuhosi osan niemimaasta. Vaikka kaikki läheiset 14 tulivuorta olisivat purkautuneet samanaikaisesti, se ei kuitenkaan olisi yksin riittänyt irrottamaan koko niemimaata muusta mantereesta. Traerin mielestä ainoa jäljelle jäänyt luonnollinen vaihtoehto oli alueelle pudonnut meteoriitti, joka irrotti niemimaan jo ennen sen tuhoutumista. Irtoaminen vain yhdistettiin myöhemmin alueen muuhun tuhoutumiseen. Hänen mielestään meteoriitti voisi selittää myös alueen suuret lohikäärmelasi- ja kultaesiintymät.[19]

Vanha Valyria muokkaa

Vanha Valyria (myös pelkkä Valyria) oli kaupunki Valyrian niemimaalla. Se kuului Valyrian kuningaskuntaan, joka kattoi suurimmillaan niemimaan lisäksi koko Essoksen eteläosan. Se muodostui siirtokunnista, joita olivat esimerkiksi Vapaakaupungit Kapeanmeren rannalla.[6]

Valyrialaiset olivat alun perin paimentolaisia. He kuitenkin löysivät Neljäntoista tulen alueelta lohikäärmeenmunia ja oppivat kesyttämään lohikäärmeitä. Niiden taikuuden ja voimien avulla he alkoivat valloittaa ympäröiviä alueita. Valyrialaisten luomaa valtakuntaa pidettiin maailman edistyneimpänä ja he hallitsivat Essosta viiden tuhannen vuoden ajan tuhoonsa asti.[17]

Valyrian tuhon seurauksena Targaryeneista tuli ainoita lohikäärmelordeja. Suku selvisi tuhosta, sillä he olivat ennustuksen takia jättäneet alueen ja asettuneet asumaan Lohikäärmekivelle. Ainoa tuhosta ja sitä seuranneista levottomuuksista selviytynyt lohikäärme oli Targaryenin suvulle kuulunut Balerion Mustakauhu. Sen lisäksi Lohikäärmekiveltä löydettiin kaksi kuoriutumatonta munaa, jotka nekin olivat suvun hallussa.[6]

Materiaalit muokkaa

 
 
Yläkuvassa obsidiaania ja alempana damaskiteräksinen veitsi.

Lohikäärmelasi muokkaa

Lohikäärmelasi (engl. dragonglass) eli obsidiaani on todellisen maailman obsidiaania muistuttava vulkaaninen kivilaji, jolla on muutamia maagisia ominaisuuksia. Sitä voidaan käyttää valkeita kulkijoita vastaan ja nieltynä se auttaa sairauksiin. Lohikäärmelasia kuvaava valyriankielinen sana tarkoittaa kirjaimellisesti käännettynä jäätynyttä tulta. Lohikäärmelasia esiintyy suurina määrinä Lohikäärmekivellä.[21]

Valyrialainen teräs muokkaa

Valyrialainen teräs (engl. Valyrian steel) on maailmassa esiintyvä kuvitteellinen metalli, joka on monin tavoin ylivertainen muihin metalleihin verrattuna. Sitä käytetään aseissa ja muissa taisteluvarusteissa sekä koruissa. Metallin pintaa koristaa aaltokuvio. Valyrialaisesta teräksestä valmistetut aseet ovat kevyitä ja vahvoja, eikä niitä tarvitse koskaan teroittaa. Se on yksi harvoista materiaaleista, joilla pystytään surmaamaan valkeita kulkijoita.[22]

Valyrialaista terästä valmistettiin alun perin Valyriassa ja tarujen mukaan prosessissa käytettiin sekä taikuutta että lohikäärmeiden syöksemää tulta. Valyrian tuhon myötä valmistusmenetelmä on kuitenkin unohtunut, eikä sitä enää osata tehdä lisää. Olemassa olevaa metallia voidaan kuitenkin työstää esimerkiksi yhdistämällä kaksi siitä valmistettua miekkaa yhdeksi suuremmaksi tai päinvastoin. Näin valmistetaan esimerkiksi Joffrey Baratheonin ja Jaime Lannisterin miekat, joita varten sulatetaan Starkeille kuulunut Jää-miekka. Valyrialaisesta teräksestä valmistettuja esineitä on jäljellä vain muutamia ja ne ovat pääosin aatelissukujen perintökalleuksia.[22]

George R. R. Martinin mukaan valyrialainen teräs muistuttaa todellisen maailman damaskiterästä. Valyrialaisen teräksen tavoin damaskiteräs tunnetaan vahvuudestaan ja terävyydestään sekä unohdetusta valmistustavasta. Myös damaskiteräs on juovikkaasti kuvioitua.[23]

Lähteet muokkaa

  • Cogman, Bryan: Valtaistuinpelin kulisseissa – Game of Thrones. (Inside HBO’s Game of Thrones, 2012). Suomentanut Satu Hlinovsky. Vantaa: Pen & Paper, 2012. ISBN 978-952-5871-14-2.
  • Martin, George R. R.: Seitsemän kuningaskunnan ritari. (A Knight of the Seven Kingdoms, 2015). Suomentanut Satu Hlinovsky. Kirjava, 2019. ISBN 978-952-58021-9-1.

Viitteet muokkaa

  1. ↑ Miller, Staci: The History Of Westeros: The Essential Game Of Thrones Timeline Screen Rant. 23.2.2019. Viitattu 25.5.2020. (englanniksi)
  2. ↑ a b Chiaramonte, Tiara & Satran, Joe: This Map Of Westeros Shows The European Equivalents Of The Seven Kingdoms HuffPost. 19.6.2015. Verizon Media. Viitattu 24.5.2020. (englanniksi)
  3. ↑ a b c d Ahlroth, Jussi: Game of Thrones – pysy kartalla Helsingin Sanomat. 13.7.2017. Viitattu 24.5.2020.
  4. ↑ Wittmer, Carrie: Game of Thrones: What’s Really West of Westeros Harper’s Bazaar. 24.5.2019. Hearst Magazine Media. Viitattu 24.5.2020. (englanniksi)
  5. ↑ Cogman, 2012: ”Lohikäärmekivi: Lyhyt historia”, s. 136
  6. ↑ a b c d Gregg, Hannah: Game Of Thrones: 10 Things You Didn’t Know About The Ruined City Of Valyria Screen Rant. 18.6.2019. Viitattu 24.5.2020. (englanniksi)
  7. ↑ Cogman, 2012: ”Lohikäärmekiven luominen”, s. 138–139
  8. ↑ a b c Cogman, 2012: ”Jokimaat: Lyhyt historia”, s. 134–135
  9. ↑ a b Martin, 2019: Seitsemän kuningaskunnan ritari, ”Valan vannonut miekkamies”, s. 87–177
  10. ↑ Grubbs, Jefferson: Who Is Aegon V Targaryen? His Jon Snow Connection May Be Greater Than A Name In ’Game of Throne’ Bustle. 28.8.2017. Viitattu 24.5.2020. (englanniksi)
  11. ↑ a b Cogman, 2012: ”Starkin suku: Lyhyt historia”, s. 38
  12. ↑ Cogman, 2012: ”Talvivaaran luominen”, s. 40–42
  13. ↑ a b Cogman, 2012: ”Greyjoyn suku: Lyhyt historia”, s. 120–121.
  14. ↑ a b Cogman, 2012: ”Piikin luominen”, s. 122–123.
  15. ↑ Renfro, Kim: Everything to know about this ‘Game of Thrones’ family we haven’t seen since season 3 Insider. 2.5.2016. Viitattu 21.4.2023. (englanniksi)
  16. ↑ Cogman, 2012: ”Yövartio: Lyhyt historia”, s. 21
  17. ↑ a b c Cogman, 2012: ”Targaryenin suku: Lyhyt historia”, s. 152
  18. ↑ a b Cogman, 2012: ”Essos: Lyhyt historia”, s. 146
  19. ↑ a b Pulliam-Moore, Charles: The Real Geology Behind the Doom of Valyria and How It Literally Tore Game of Thrones’ World Apart Gizmode. 1.8.2017. Viitattu 24.5.2020. (englanniksi)
  20. ↑ a b Renfro, Kim: A second ’Game of Thrones’ prequel show is reportedly close to production — here's what you need to know Insider. 11.7.2018. Viitattu 24.5.2020. (englanniksi)
  21. ↑ Miller, Matt: Sam Now Holds the Key to Everything on Game of Thrones Esquire. 16.7.2017. Viitattu 29.3.2024. (englanniksi)
  22. ↑ a b Ronquillo, Emmanuel: What’s So Great About Valyrian Steel in ‘Game of Thrones’? Collider. 20.11.2023. Viitattu 29.3.2024. (englanniksi)
  23. ↑ Rothman, Lily: There’s a Real-Life Inspiration for Game of Thrones’ Valyrian Steel. Here’s How Its Long-Lost Secrets Were Revealed Time. 24.4.2019. Viitattu 29.3.2024. (englanniksi)
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Tulen_ja_jään_laulun_maailma&oldid=22291735”