Surutyö on henkinen prosessi ja vähittäinen mukautuminen tilanteeseen, joka ihmisellä seuraa läheisen kuolemaa tai muuta vaikeaa menetystä.[1][2]

Saattohoidon aikana niin kuoleva ihminen kuin hänen omaisensa käyvät läpi luopumista ja kokevat surutyön eri vaiheita, mutta omaisen kuoltua voimakkaimmat tunteet tulevat esiin.

Voimakas suru voi tulla myös oman lemmikin kuoleman johdosta.

Suruun liittyviä vaiheita ovat järkytys tapahtuneesta, voimakkaiden tunteiden vaihe, tyhjyyden tunne ja halu mukautua uuteen tilanteeseen. Surutyön etenemisessä voi tapahtua takaiskuja. Sureva henkilö saattaa tuntea itsensä uudelleen epätoivoiseksi, vaikka luuli päässeensä tietyn vaiheen yli.[2] Mutta se on normaalia tapahtuneeseen.

Lähteet muokkaa

  1. surutyö. Kielitoimiston sanakirja. Helsinki: Kotimaisten kielten keskus, 2024.
  2. a b Mitä on surutyö? omahoito.espoo.fi. Viitattu 11.1.2013. [vanhentunut linkki]

Aiheesta muualla muokkaa

Tämä psykologiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.