Rajut kaverit (Thunderbolt & Lightfoot) on Michael Ciminon käsikirjoittama ja ohjaama komediallinen toimintaelokuva ja road movie. Ciminon esikoisohjaus sai ensi-iltansa vuonna 1974 ja pääosissa näyttelevät Clint Eastwood sekä Jeff Bridges, joka sai roolisuorituksestaan parhaan miessivuosan Oscar-ehdokkuuden.

Rajut kaverit
Thunderbolt & Lightfoot
DVD- julkaisun kansikuva
DVD- julkaisun kansikuva
Ohjaaja Michael Cimino
Käsikirjoittaja Michael Cimino
Tuottaja Robert Dailey
Säveltäjä Dee Barton
Kuvaaja Frank Stanley
Leikkaaja Ferris Webster
Tuotantosuunnittelija Tambi Larsen
Pääosat Clint Eastwood
Jeff Bridges
George Kennedy
Geoffrey Lewis
Bill McKinney
Valmistustiedot
Valmistusmaa  Yhdysvallat
Tuotantoyhtiö United Artists
Levittäjä United Artists
Netflix
Ensi-ilta Yhdysvallat 23. toukokuuta 1974
Suomi 4. lokakuuta 1974
Kesto 110 min
Alkuperäiskieli englanti
Budjetti 4 000 000 USD
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
AllMovie

Juoni muokkaa

Kokenut pankkirosvo Thunderbolt (Eastwood) lyöttäytyy yhteen nuoren rellestelijän Lightfootin (Bridges) kanssa. Thubderbolt on piilottanut erään vanhan kyläkoulun liitutaulun taakse 500 000 dollaria ja kaksikko suuntaa oitis sinne. Myös Thunderboltin entinen kaveri ja nykyinen vihamies Red Leary (George Kennedy) haluaa apurinsa Eddie Coodyn (Geoffrey Lewis) kanssa oman osuutensa. He yrittävät tappaa parivaljakon, mutta kun selviää, että koulurakennus ei olekaan enää samassa paikassa kuin ennen, nämä neljä päättävät toteuttaa vuosisadan nerokkaimman ja kekseliäimmän pankkiryöstön. Hankaluuksia tuo niin nelikon yhteistyökyvyttömyys kuin kaneja lahtaava hupelikin (Bill McKinney).

Arvioita muokkaa

Helsingin Sanomien Paula Talaskivi luonnehti Rajuja kavereita tuoreeltaan huomattavan hyvin ohjatuksi humoristiseksi ja traagiseksikin kuvaukseksi ”kaltevan pinnan kavereista”.[1] Video-oppaassa vuodelta 1994 Asko Alanen piti elokuvaa ”notkean takaa-ajorallin ja tarkkaan ajastetun ryöstöiskun kekseliäänä yhdistelmänä”. Hän antoi sille neljä tähteä viidestä, mikä vastaa sanallista arviota ”erinomainen”.[2]

Lähteet muokkaa

  1. Talaskivi, Paula: Viikon elokuvia: Rakkautta ja kauhua Venetsiassa. Bertha, kuningatar ja Emma. Helsingin Sanomat, 22.10.1974, s. 36. Näköislehden aukeama (tilaajille).
  2. Romano, Bello (toim.): Video-opas 95, Yli 8500 elokuvaa, 2000 uutuutta. WSOY, 1994. ISBN 951-0-19839-0.

Aiheesta muualla muokkaa