Paul-Philippe de Chaumont
Paul-Philippe de Chaumont (1617 Pariisi – 24. maaliskuuta 1697) oli ranskalainen prelaatti. Hän oli myös Ranskan akatemian jäsen.
Elämäkerta muokkaa
Paul-Philippe de Chaumont syntyi vanhaan aristokraattiseen perheeseen Pariisista länteen, Île-de-Francen ja Normandian rajalla sijaitsevan Vexinin alueella sijainneessa Chaumontin kreivikunnassa[1]. Hänen isänsä oli keskushallinnossa työskennellyt valtioneuvos, joka kirjoitti useita teologisia tekstejä ja toimi myös kuninkaan kirjastonhoitajana.
Hän oli Ranskan akatemian jäsenen, kansleri Pierre Séguier'n sukulainen, ja äitinsä kautta hän oli sukua kolme kolmelle Habertille eli Philippelle, Germainille ja Henri-Louisille. Hänen seurasi isäänsä kuninkaan kirjastonhoitajana sekä toimi tämän tehtävän ohella myös kuninkaan lukijana. Ennen kuin hän oli julkaissut ainoatakaan teosta hänet valittiin Ranskan akatemian jäseneksi vuonna 1654. Hänestä tuli Daxin piispa vuonna 1671, mutta hän erosi kuitenkin tehtävästään vuonna 1684 omistautuen tutkimustyölleen. Hän saarnasi silti edelleen.
Paul-Philippe de Chaumont’n aikalainen akateemikko Jean Chapelain on kuvannut häntä: "Häneltä ei puuttunut älykkyyttä, hänellä oli kielenkäytön taitoa, ja hän saarnasi rohkeasti ja sujuvasti".[2]
Vuonna 1685 hän johti puhetta Akatemian kokouksessa, joka päätti Antoine Furetièren erottamisesta akatemian jäsenyydestä. Hän julkaisi vuonna 1693 kaksiosaisen teoksen Réflexions sur le christianisme enseigné dans l'Église catholique. Abbé Olivet’n mukaan tämän teoksen tyyli vastaa hyvin hänen laatuaan historioitsijana samoin kuin hänen toimintaansa myös piispana.
Lähteet muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
- Ranskan akatemian elämäkertatiedot (Arkistoitu – Internet Archive)
|
Edeltäjä: Jacques de Serizay |
Ranskan akatemian jäsen Tuoli 3 1654-1697 |
Seuraaja: Louis Cousin |