N-butyyliamiini
N-butyyliamiini on orgaaninen yhdiste, joka luokitellaan primääriseksi amiiniksi. Aine on normaaliolosuhteissa olomuodoltaan väritön neste, jolla on tunnusomainen haju ja se on helposti syttyvää ja muuttuu väriltään keltaiseksi seisoessaan. N-butyyliamiini on heikko emäs. Sen kemiallinen kaava on C4H11N ja rakennekaava CH3(CH2)3NH2. N-butyyliamiinista käytetään myös nimiä butyyliamiini, 1-aminobutaani, 1-butanamiini tai monobutyyliamiini.
| N-butyyliamiini | |
|---|---|
 |
|
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | |
| PubChem CID | |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | C4H11N |
| Moolimassa | 73,14 g/mol |
| Ulkomuoto | väritön neste |
| Sulamispiste | –50 °C (223 K) |
| Kiehumispiste | 78 °C (351 K) |
| Tiheys | 0,74 g/cm3 |
| Liukoisuus veteen | Sekoittuu veteen |
N-butyyliamiinin moolimassa on 73,14 g/mol, sulamispiste –50 °C, kiehumispiste 78 °C, tiheys (neste) 0,74 g/cm3, taitekerroin 1,4–1,402, leimahduspiste –12 °C c.c., itsesyttymislämpötila 312 °C ja CAS-numero 109-73-9. Aine sekoittuu veteen.
N-butyyliamiinin isomeereja ovat isobutyyliamiini, sek-butyyliamiini ja tert-butyyliamiini.
Valmistus ja käyttö muokkaa
Butyyliamiinia valmistetaan ammoniakin ja butanolin tai 1-klooributaanin välisellä reaktiolla. Yhdistettä käytetään valmistettaessa värejä, emulgaattoreita, lääkkeitä, kuten tolbutamidia, maatalouskemikaaleja, kuten sienentorjunta-aine benomyyliä ja vulkanoinninkiihdyttimiä kuten dibutyylitioureaa.[1][2]
Katso myös muokkaa
Lähteet muokkaa
- ↑ Alén, Raimo: Kokoelma orgaanisia yhdisteitä: Ominaisuudet ja käyttökohteet, s. 532. Helsinki: Consalen Consulting, 2009. ISBN 978-952-92-5627-3.
- ↑ Karsten Eller, Erhard Henkes, Roland Rossbacher & Hartmut Höke: Amines, Aliphatic, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2000. Viitattu 17.4.2013
Aiheesta muualla muokkaa
- N-butyyliamiinin kansainvälinen kemikaalikortti
- PubChem: N-butylamine (englanniksi)
- DrugBank: Butylamine[vanhentunut linkki] (englanniksi)
- ChemBlink: Butylamine (englanniksi)