Marie-Anne Pierrette Paulze

Marie-Anne Pierrette Paulze (20. tammikuuta 1758 Montbrison – 10. helmikuuta 1836 Pariisi) oli ”nykyaikaisen kemian äiti”. Yleensä hänet tunnetaan Antoine Lavoisierin vaimona, nimellä Madame Lavoisier.

Marie Lavoisier, yksityiskohta Jacques-Louis Davidin maalauksesta vuodelta 1788

Nuoruus ja avioliitto

Vuonna 1771 eli 13-vuotiaana Marie Paulze joutui tekemään valinnan: joko hänen edesmenneen äitinsä sukulaiset toimittasivat hänet luostariin tai sitten hän voisi avioitua hänelle valitun puolison kanssa. Sulhaskandikaatti oli 50-vuotias varakas kreivi, joten Marien tulevaisuus olisi taloudellisesti turvattu. Marie kieltäytyi ehdottomasti tästä järjestetystä avioliitosta, luostarikin oli hänen mielestään parempi vaihtoehto. Marien isä Jacques Paulze tuki tytärtään.

Ennen kuin tytär ehti lähteä luostariin, isä Paulze esitteli Marielle marraskuussa 1771 uuden sulhasehdokkaan: Mies oli 28-vuotias Ranskan tiedeakatemian jäsen, miellyttävä lakimies Antoine Lavoisier.

Jacques Paulze oli tutustunut Lavoisier'en, kun hän työskenteli verovoutina samoin kuin Lavoisier. Voudilla oli kuninkaan lupa kerätä erilaisia veroja ja maksuja. Verovoudin kuudeksi vuodeksi kerrallaan myönnetty lupakirja oli erittäin haluttu, koska työssä saattoi kohtuullisella vaivalla rikastua laillisesti. Verovoudin työ takasi Lavoisier'lle säännölliset tulot ja mahdollisti paneutumisen hänen todelliseen intohimoonsa kemiaan. Vaikka Lavoisier'lla ei ollut kreivin aatelisarvoa, hän miellytti 13-vuotiasta Marieta selvästi paremmin. Koska kumpikin kuului alempaan aatelistoon, myöskään sukulaiset eivät vastustaneet liittoa. Marie Paulze ja Antoine Lavoisier vihittiin avioliittoon jo joulukuussa 1771.

Kemia ja tieteellinen työ

Jacques-Louis David, Herra ja rouva Lavoisierin muotokuva, 1788

Antoine Lavoisier keskittyi tieteisiin. Nuori vaimo sai todeta, että oli parasta alkaa harrastaa itsekin tieteitä, jos halusi nähdä kiireistä aviomiestään. Marie oli saanut jo isänsä kodissa hyvän peruskoulutuksen, mutta oppi lisää luonnonfilosofiaa ja etenkin kemiaa myös mieheltään ja tämän palkkaamilta opettajilta. Lisäopintoja Marie otti kuvataiteissa ja kielissä, joista oli hyötyä avioparin kemian harrastuksessa. Kuvataiteita hänelle opetti mm. Jacques-Louis David, joka vuonna 1788 maalasi pariskunnasta kaksoismuotokuvan. "Filosofinen vaimo" oli nimitys, jolla parin vuoden kuluttua Marieta kutsuttiin pariisilaisten oppineiden keskuudessa. Hänen älykkyyttään, kykyään ja lahjakkuuttaan kaikenlaisiin töihin kehuttiin; hänellä oli "miehen sielu naisen ruumiissa".

Marie oli luonteeltaan sosiaalinen ja ulospäin suuntautunut. Kaksikymmenvuotiaana Marie Lavoisier oli viikoittain kodissaan kokoontuvan tieteellisen piirin emäntä. Tiedesalongissa vieraili niin Pariisin sivistyneistöä kuin ulkomaalaisia tieteentekijöitä, näiden joukossa muun muassa Benjamin Franklin, Joseph Priestly sekä James Watt. Salongissa ilmapiiri oli vapautunut ja epävirallinen. Mielipiteitä vaihdettiin sekä uusista tieteellisistä saavutuksista että seurapiirien tapahtumista.

Vuosien varrella Mariesta tuli miehensä laboratorioassistentti sekä tieteellisten kirjojen kääntäjä ja kuvittaja. Hän toimi miehensä tieteellisenä kumppanina lähes kaksikymmentä vuotta. Vuonna 1775 Antoine Lavoisier pääsi perustamaan aikansa parasta kemianlaboratoriota valtion ruutikomission virassaan. Hän oli mukana useissa yleishyödyllisissä komissioissa ja projekteissa, ja oli myös Ranskan mitta- ja painokomitean jäsen. Pariskunnalla oli laajat yhteiskuntasuhteet ja aktiivinen seuraelämä, mutta heillä oli aina aikaa myös tieteille ja kemialle. Marien työ miehensä rinnalla oli intensiivistä ja merkittävää, että jos Antoine Lavoisier oli modernin kemian isä, oli Marieta syytä kutsua modernin kemian äidiksi.

Antoine Lavoisier kehitti ja valmistutti kemiallisia kokeitaan varten tarkkoja mittalaitteita ja vaati, että kokeet oli suunniteltava ja dokumentoitava tarkkaan. Monet laboratoriopäiväkirjojen merkinnöstä ovat Marien käsialaa, joten ilmeisesti kokeiden suunnittelu ja tarkkojen merkintöjen teko olivat juuri hänen tehtäviään. Miehensä kirjoittamissa kirjoissa olevat kuvat kokeissa käytetyistä laitteista olivat Marien piirtämiä ja kuparilevyille kaivertamia. Sekä Ranskassa että Britanniassa panostettiin kemian tutkimukseen 1770-luvulla voimakkaasti, saavutuksissa suorastaan kilpailtiin. Koska Marie oli kielellisesti lahjakas, hän opetteli sujuvan englanninkielen. Näin hän saattoi kääntää englantia taitamattomalle miehelleen brittien uusimpia kemiantutkimuksia.

Flogiston-teoria ja Kemian alkeet

Antoine Lavoisier pyrki muuttamaan kemian systemaattiseksi tieteeksi sekä kehittämään uuden kemian kielen. Madame Lavoisier auttoi miestään näissä pyrkimyksissä. 1770–80-luvulla oli vallalla niin kutsuttu Flogiston-teoria, jota kaikki merkittävät brittiläiset kemistit kannattivat. Flogiston-teorian mukaan kaikki kappaleet koostuivat ilmasta, vedestä, elohopeaisesta ja kivisestä maasta sekä flogistonista eli erittäin hienojakoisesta aineesta. Flogiston voitiin havaita vain silloin, kun se pakeni kappaleesta palamisessa. Palaminen siis toisin sanoen oli flogistonin irtoamista kappaleesta. Lavoisier kritisoi flogiston-teoriaa voimakkaasti ja piti sitä epämääräisenä. Epämääräisyys salli teorian soveltamisen miten milloinkin: milloin flogiston oli vapaata, milloin maahan sidottua tulta, joskus flogiston virtasi astian huokosten läpi ja toisinaan se taas ei pystynyt läpäisemään astian seinämää. Antoine ja Marie osoittivat, että ilma on seos eikä alkuaine. He pystyivät erottamaan ilmasta hapen ja onnistuivat todistamaan kokeellisesti, että palaminen on aineen yhtymistä happeen. Näin Lavoisier't todistivat flogiston-teorian vääräksi.

Kun kemistit perehtyivät Lavoisier'n tutkimustuloksiin, suurin osa heistä hylkäsi flogiston-teorian. Kaikki eivät silti olleet vakuuttuneita. Irlantilainen Richard Kirwan puolusti edelleen flogiston-teoriaa 1787 julkaistussa kirjassaan An Essay on Phlogiston. Marie Lavoisierilla oli merkittävä rooli vastaiskussa: Marie käänsi ja toimitti Kirwanin teoksen ranskaksi 1788. Jokaisen luvun loppuun kirjoitettiin kritiikki, joka kumosi esitetyt väitteet. Lisäysten kirjoittajia olivat Antoine Lavoisier sekä muun muassa Pierre Simon de Laplace, Gaspar Monge ja Claude Louis Berthollet.

Vuonna 1789 Antoine Lavoisier julkaisi kemian tutkimuksen ja opetuksen mullistaneen kirjan Traité élémentaire de Chimie eli Kemian alkeet. Marie Lavoisier vastasi kirjan kaikesta kuvituksesta. Olennainen osa kirjaa olivat tarkat mallipiirustukset kemiallisissa kokeissa käytetyistä välineistä.

A. Lavoisier'n kuolema

Marien ja Antoinen liitto oli ilmeisen onnellinen, mutta lasta he eivät koskaan toiveistaan huolimatta kyenneet saamaan.

Ranskan suuren vallankumouksen aikana Antoine Lavoisier'ta syytettiin valtion verovoutina veronkeruuseen liittyvistä petoksista, vaikka häntä vastaan nostettuja syytteitä ei voitu – eikä ole voitu – osoittaa todeksi. Sekä Marien puoliso että isä Jacques Paulze teloitettiin giljotiinissa 8. maaliskuuta 1794. Marien henki säästyi, mutta hän menetti kaiken muun: kansalliskokous takavarikoi hänen asuntonsa ja omaisuutensa, ja hän oli kuukausia vankilassa. Hän menetti myös ystävänsä ja vain eräs palvelija suostui majoittamaan häntä siihen saakka, kunnes Marie saisi edes jotakin omaisuudestaan takaisin.

Loppuelämä

Vuonna 1805 Marie hylkäsi jälleen kerran sitkeän aviomieskandidaatin Pierre Samuel Dupont de Nemoursin kosinnan. Sen sijaan hänen huomionsa kiinnittyi tiedesalongissa aiemmin käyneeseen mieheen, vuonna 1753 syntyneeseen Sir Benjamin Thompsoniin eli kreivi Rumfordiin, ja he solmivat avioliiton. Marie kuitenkin piti edesmennen miehensä sukunimen. Vaikka pariskunnan ikäero ei ollut kummoinen, oli heidän liittonsa myrskyinen ja epäsopuisa ja kesti vain muutaman vuoden.

Eron jälkeen Madame Lavoisier avasi uudelleen viikoittaisen kirjallisen salonkinsa. Hän kestitsi vieraitaan ja keskusteli heidän kanssaan tieteistä ja seurapiirien tapahtumista. Kemianharrastuksia Marie ei kuitenkaan jatkanut, sillä ilman Antoinea hän ei enää saanut siitä sellaista mielihyvää kuin aviomiehen vielä eläessä.

Paulze huolehti miehensä muistelmien Mémoires de Chimie julkaisemisesta, kokosi hänen kirjoituksensa, vaikka suuri osa siitä oli takavarikoitu, kuten myös laitteet. Takavarikoidut muistiinpanot ja laitteet hän sai takaisin ennen kuolemaansa, ja ne ovat säilössä Cornellin yliopistossa.

Lähteet

• Crawford, Franklin. “CU’s great treasure of science: Lavoisier collection is Mme. Lavoisier’s Achievement.” Cornell Chronicle [New York. 30.1.2007. 12 Apr. 2007]
• Eagle, Cassandra T. and Sloan, Jennifer. “Marie Anne Paulze Lavoisier: The Mother of Modern Chemistry.” The Chemical Educator 3.5 (1998): 1–18. 12.4.2007 (Arkistoitu – Internet Archive) (pdf)