Jyvan Kyrla

Jyvan Kyrla (myös Kyrlja, mariksi Йыван Кырла (Кырля), viralliselta nimeltään Kirill Ivanovitš Ivanov, ven. Кирилл Иванович Иванов; 17. maaliskuuta 1909 nykyisen Mari Elin Sernurin piirin Kupsolan kylä – heinäkuu 1943 Ural) oli neuvostoliittolainen näyttelijä ja runoilija. Kansallisuudeltaan hän oli mari.

Jyvan Kyrla

Jyvan Kyrla syntyi köyhään talonpoikaisperheeseen. Kulakit tappoivat hänen köyhälistökomitean toimintaan osallistuneen isänsä. Äiti jäi yksin kolmen lapsen kanssa. Kyrla (Kirill) kävi paimenessa, työskenteli renkinä ja kiersi kerjuulla.

Kyrla suoritti Marisolan alkeiskoulun ja muutti Sernuriin jatkamaan kouluopintojaan. Syksyllä 1926 Marin autonomisen alueen Sernurin komsomolkomitea lähetti hänet opiskelemaan Kazanin yliopiston työläistiedekunnan marilaiseen osastoon.

Kyrla kiinnostui varhain runoudesta, musiikista, teatterista ja elokuvista ja osallistui innokkaasti opiskelijoiden harrastustoimintaan. Opettajat panivat merkille hänen lahjakkuutensa ja lähettivät hänet syksyllä 1929 opiskelemaan Valtion elokuvateknikumin näyttelijäosastolle.

Yhdessä kansallisten näyttelijätyöpajojen opiskelijoiden kanssa Kyrla sai kutsun Neuvostoliiton ensimmäisen äänielokuvan Passi elämään (Putjovka v žizn, 1931) kuvauksiin. Ohjaaja Nikolai Ekk valitsi hänet esittämään yhtä elokuvan pääosista, katulasten johtajaa Mustafaa. Opintojen ohessa kahden vuoden ajan kuvattu elokuva teki Kyrlasta koko maan elokuvayleisön tunteman näyttelijän. Hänen elämäkertaansa perustuu marinuorison elämästä kertova elokuva Pesnja o stšastje (”Laulu onnesta”, 1934).

Elokuvateknikumista valmistuttuaan näyttelijä työskenteli Vostokfilm-studiolla. Vuosina 1934–1936 hän osallistui Jevgeni Ivanov-Barkovin ohjaaman Namestnik Buddy (”Buddhan sijainen”) -elokuvan kuvauksiin Mongoliassa. Vuoden 1937 alussa Kyrla muutti Joškar-Olaan, jossa hänestä tuli Marin draamateatterin näyttelijä.

Jyvan Kyrla tunnetaan myös runoilijana. Hänen runojaan painettiin Moskovassa 1930-luvun vaihteessa ilmestyneessä Mari jal (”Marikylä”) -lehdessä. Runoilijan elinaikana ilmestyi kolme marinkielistä runokokoelmaa: Me udarne ulyna (”Olemme iskureita”, 1931; yhdessä Olyk Ipain kanssa), Revoljutsijyn jükšö dene muraltem myi jyvyrten (”Laulan ilosta vallankumouksen äänellä”, 1932) ja Šotšmo ketše (”Syntymäpäivä”, 1935). Tammikuussa 1937 Kyrla hyväksyttiin Neuvostoliiton kirjailijaliiton ehdokasjäseneksi.

Kyrla pidätettiin huhtikuussa 1937 syytettynä vastavallankumouksellisesta toiminnasta. Hänet tuomittiin kymmeneksi vuodeksi vankeuteen ja lähetettiin Vienanmeren–Itämeren kanavan vankileirille. Virallisen tiedon mukaan hän kuoli vankileirillä Uralilla heinäkuussa 1943.

Ivan Kyrlan maine palautettiin Stalinin kuoleman jälkeen. Vuosina 1957 ja 1969 julkaistiin hänen marinkieliset runokokoelmansa ja vuonna 1968 venäjänkielinen valikoima. Marraskuussa 2009 Joškar-Olan asema-aukiolle pystytettiin runoilijan ja näyttelijän muistomerkki.