Juoppolintu tai limulintu on Miles V. Sullivanin Yhdysvalloissa vuonna 1946 patentoima eräänlainen lämpövoimakoneperiaatteella toimiva koriste-esine, joka matkii altaasta juovaa lintua. Joskus juoppolintua saatetaan virheellisesti pitää ikiliikkujana.

Renderöinti kahdesta juoppolinnusta

Rakenne muokkaa

Juoppolintu koostuu rakenteellisesti kahdesta lasisäiliöstä, joita yhdistää pitkä lasiputki. Toinen lasisäiliö muodostaa juoppolinnun pääosan (yläosa) ja toinen vatsaosan (alaosa). Lisäksi tämä lasirakenne on kiinnitetty tappiliitoksella juoppolinnun tukijalkoihin ja se on täytetty helposti höyrystyvällä aineella (nykyaikana yleensä dikloorimetaanilla). Huomioitavaa on myös, että lasiputki jatkuu vielä hieman vatsaosan muodostavan lasisäiliön sisälle toisin kuin pääosassa.

Juoppolinnun pään muodostava lasisäiliö on koristeltu ja päällystetty materiaalilla, joka pystyy imemään itseensä nestettä.

Toimintaperiaate muokkaa

Kun juoppolinnun pääosaa ympäröivä imukykyinen materiaali on kostea, kosteus alkaa haihtua huoneenlämmössä materiaalista ja pääosa viilenee. Samalla dikloorimetaanihöyry alkaa viilenemisen johdosta tiivistyä pääosassa ja aiheuttaa paine-eron vatsaosan ja pääosan välille.

Höyryn paine-eron vuoksi dikloorimetaanineste pyrkii poistumaan suurempipaineisesta vatsaosasta lasiputkeen ja pääosaan ja saa pääosan painavammaksi nesteen siirtyessä sinne. Yläpainoinen juoppolintu kallistuu akselilla vesikulhoon juoma-asentoon ja neste siirtyy vatsaosasta pääosaan niin, että säiliöt yhdistävän lasiputken alaosa ei ole enää vatsaosassa olevan nesteen peittämä. Samalla myös pääosan imukykyinen materiaali imee itseensä vettä vesikulhosta.

Seuraavaksi paine-eron tasaantuessa höyrykuplat alkavat siirtyä takaisin putkeen ja päähän. Samalla neste päässä alkaa valua takaisin vatsaosaan painovoiman vaikutuksesta, tehden linnusta jälleen alapainoisen. Tämä kallistaa linnun jälleen pystyasentoon ja prosessi palautuu alkutilaan. Lintu jatkaa liikettään niin kauan kuin sen nokka yltää veteen.

Lähteet muokkaa