Jean-Baptiste Carpeaux
Jean-Antoine Carpeaux (11. toukokuuta 1827 Valenciennes – 12. lokakuuta 1875 Château de Bécon, Courbevoie) oli ranskalainen kuvanveistäjä. Häntä on kutsuttu ensimmäiseksi moderniksi muotokuvanveistäjäksi.[1][2]
| Jean-Antoine Carpeaux | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 11. toukokuuta 1827 Valenciennes |
| Kuollut | 12. lokakuuta 1875 (48 vuotta) Château de Bécon, Courbevoie |
| Taiteilija | |
| Taidesuuntaus | romantiikka |
Elämä ja ura muokkaa
Carpeaux oli muurarin poika, ja hän vietti nuoruutensa köyhyydessä. Hän oli Pariisissa François Ruden ja sittemmin Francisque Joseph Duret'n oppilas, voitti Prix de Rome -palkinnon vuonna 1854 ja opiskeli samasta vuodesta lähtien Académie de France à Rome -koulussa. Hän tuli tunnetuksi ensin patsaalla Napolilainen kalastaja (1858) ja myöhemmin, paljon suuremmassa määrin, teoksella Ugolino ja hänen poikansa (1862). Sitten hän palasi Pariisiin. Hänen merkittävimmät teoksensa seuraavalla kaudella kuuluvat monumentaaliveistoksiin. Niitä ovat Keisarillinen Ranska valaisee maailmaa ja reliefi Triomphe de Flore, jotka molemmat toteutettiin Tuileries’n uuden rakennuksen Flora-paviljonkiin, Tanssi Palais Garnier -oopperatalon julkisivussa (1869) ja pronssiteos Maailman neljä osaa Avenue de l'Observatoiren suihkulähteessä (1872). Carpeaux toteutti myös Tyttö simpukan kanssa -patsaan (1864), Antoine Watteaun patsaan ja useita pienoispatsaita. Hän laati myös keisarillisen prinssin Napoléon Eugène Louis Bonaparten pronssipatsaan (1865) sekä keisarinna Mathilde Bonaparten ja muiden muotokuvapatsaita. Hän oli keisarillisen perheen suosiossa, ja hänestä tehtiin vuonna 1866 Ranskan kunnialegioonan ritari. Sairaus ja onneton avioliitto varjostivat hänen viimeisiä vuosiaan.[1][2]
Carpeaux'n aikalaiset tunnustivat hänen neroutensa, vaikka monet loukkaantuivat hänen veistostensa ulkoasusta ja voimakkaan naturalistisesta lähestymistavasta. Jälkipolville hän on yksi modernin kuvanveiston uranuurtajista. Hänen varhaisemmissa teoksissaan on nähtävissä Michelangelon ja muiden italialaisten renessanssin taiteilijoiden vaikutus, mutta kukoistuskauden pääteoksissa hänen yksilöllinen temperamenttinsa ja luonteensa näkyvät. Elämä, liike ja intohimo leimaavat hänen luomuksiaan. Myös hänen muotokuvissaan elinvoimaisuus on korostettu.[1][2]
-
Ugolino ja hänen poikansa -
Maailman neljä osaa -
Keisarillinen prinssi ja hänen koiransa Nero
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c Jean-Antoine Carpeaux Nordisk familjebok. 1905. Viitattu 18.10.2022.
- ↑ a b c Jean-Antoine Carpeaux Encyclopedia Britannica. 1911. Viitattu 18.10.2022.
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Jean-Baptiste Carpeaux Wikimedia Commonsissa
