Itäsiperianlaika
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Itäsiperianlaika (ven. восточносибирская лайка, vostotšnosibirskaja laika) on venäläinen metsästykseen jalostettu pystykorvarotu. Se on Suomen suosituin laikarotu.
| Itäsiperianlaika | |
|---|---|
 |
|
| Avaintiedot | |
| Alkuperämaa |
 Venäjä |
| Määrä | Suomessa rekisteröity 8 474[1] |
| Alkuperäinen käyttö | Metsästys |
| Nykyinen käyttö | Metsästys |
| Elinikä | 10-15 vuotta |
| Muita nimityksiä | itälaika, East Siberian Laika, laika de Siberie Orientale, Ostsibirischer Laïka, laika de Siberia Oriental, ida-siberi laika |
| FCI-luokitus |
ryhmä 5 Pystykorvat ja alkukantaiset koirat alaryhmä 2 Pohjoiset metsästyskoirat #305 |
| Ulkonäkö | |
| Paino | 30–50kg |
| Säkäkorkeus | uros 55–64 cm, narttu 51–60 cm |
| Väritys | pilkullinen, täplikäs, pippuri ja suola; mustan, harmaan, ruskean, punaisen ja valkoisen vivahteet |
Ulkonäkö muokkaa
Itäsiperianlaika on yleisvaikutelmaltaan voimakasrakenteinen. Luusto on voimakas ja lihakset ovat hyvin kehittyneet. Runko hieman korkeutta pidempi. Pää on kiilanmuotoinen ja kallo-osa leveä. Huulet kuivat ja tiiviit. Silmät väriltään tummat. Korvat ovat pystyt. Lanne lihaksikas ja hieman kaartunut. Rintakehä syvä, leveä ja lihaksikas. Häntä kiertyneenä tai sirpinmuotoisena lanteelle tai reidelle, ojennettuna ulottuu kintereille. Eturaajat pidemmät kuin puolet säkäkorkeudesta. Lavan ja olkavarren välinen kulmaus 90–100°. Takaraajat hyvin kulmautuneet. Karva on pitkää, pohjavilla tiheää ja pehmeää. Turkinlaatu on kuitenkin verrattain helppohoitoinen. Väreistä sallitaan pippuri ja suola, pilkullinen, täplikäs, valkoisen, harmaan, mustan, punaisen ja ruskean eri vivahteet. Pienet pilkut raajojen pohjavärissä ovat sallittuja. Säkäkorkeus uroksilla 55–64 cm ja nartuilla 51–60 cm.
Luonne ja käyttäytyminen muokkaa
Itäsiperianlaika on länsisiperianlaikaa karumpi ja kovempi luonteeltaan, mutta kuitenkin seurallinen ja ystävällinen ihmisiä kohtaan. Ne pitävät lapsista ja ovat leikkisiä. Itälaika on uskollinen isännälleen ja vaaran uhatessa puolustaa isäntäänsä. Vieraita kohtaan se on useimmiten avoin ja välinpitämätön.
Itäsiperianlaikalla on hyvät hermot ja se on peräänantamaton ja määrätietoinen. Se on rauhallinen, mutta sen reagointi- ja harkitsemiskyky on nopea. Koulutus on suhteellisen helppoa. Nartut ovat usein luonteeltaan pehmeämpiä kuin urokset.
Alkuperä muokkaa
.jpg)
Itäsiperianlaika on aina toiminut metsästyskoirana, ja jalostus on painottunut metsästysominaisuuksiin. Itälaika on kotoisin Itä-Siperian vuoristo- ja taiga-alueilta, jossa sitä käytettiin kaiken riistan koirana. Sen avulla metsästettiin karhuja, hirviä, metsäkanalintuja, vesilintuja ja turkisriistaa.
Itälaikaa on jalostettu viidestä eri kantatyypistä: evenki ja irkutsk, jotka olivat jalostuksessa päätyyppejä, sekä jakutia, amur ja tofolar. Tyypit on jaettu alueittain ja ne eroavat myös ulkonäöltään. Evenki-tyypillä on suuri rooli itälaikan jalostuksessa, ja pohjoismaiden kantakoirat ovat suureksi osaksi tätä tyyppiä. Evenki-tyyppinen laika on suuri, rakenteeltaan voimakas ja pitkäjalkainen. Värit ovat valkoinen, valkoharmaa tai valkoinen suurin mustin tai harmain laikuin. Toinen tärkeä tyyppi on irkutsk. Se on keskikokoinen ja voimakas, ehkä hieman raskas. Väri on tavallisimmin musta tai mustanruskea pienillä valkoisilla läikillä. Muut tyypit ovat sulautuneet ja niillä on vähäisempi merkitys.
Itäsiperianlaikan tullessa Suomeen 70- ja 80-lukujen vaihteessa oli Suomessa vain tietylle riistalle tarkoitettuja koiria, joten itälaikan oli vaikea saada jalansijaa ja vakuuttaa metsästäjille hyvistä käyttöominaisuuksistaan. 20 vuoden aikana rotu on kuitenkin onnistunut kasvattamaan suosiotaan.
FCI hyväksyi itäsiperianlaikan rotumääritelmän 1980.
Nykytilanne muokkaa
Itäsiperianlaika on suosituin laikaroduista. Suomen kanta on lähes 4900 koiraa ja vuosittain rekisteröidään noin 300 koiraa. Suurin osa itäsiperianlaikoista on Venäjällä, Suomessa ja Ruotsissa, mutta niitä on myös Norjassa, Baltian maissa ja Kanadassa.
Käyttötarkoitus muokkaa
Itäsiperianlaikaa kutsutaan usein ”kaiken viljan koiraksi”. Se toimii karhun ja hirven metsästyksessä, se haukkuu ja noutaa linnut sekä etsii haavoittuneet eläimet. Karhun metsästyksessä käytetään usein kahta laikaa, mutta itälaikaa voi rohkeutensa ansiosta käyttää yksinkin. Hirven metsästyksessä itälaika on pysäyttävä koira. Itälaikoja käytetään myös näätä- ja turkiseläinten metsästykseen. Vaikka itälaika olisikin kiva seurakoira, ei itälaikaa tule pitää seurakoirana sen riistavietin (ja riistavietin säilyttämisen) vuoksi.
Monet harrastavat itälaikojensa kanssa myös valjakkohiihtoa.
Terveys muokkaa
Itäsiperianlaikoilla esiintyy jonkin verran epilepsiaa. Sitä sairastavia koiria ei saa käyttää jalostukseen. Myös ihottumaa sairastavien itälaikojen käyttö jalostukseen on kielletty. Purentavikaisia ja hammaspuutoksista kärsiviä koiria on vältettävä jalostuksessa, sillä viat ovat perinnöllisiä.
Lähteet muokkaa
- Suomen laikajärjestö
- Kennelliiton jalostustietokanta
- Rotumääritelmä (Suomen Kennelliitto, pdf)
Viitteet muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta itäsiperianlaika Wikimedia Commonsissa
