Ignacy Mościcki (1. joulukuuta 18672. lokakuuta 1946) oli puolalainen kemisti ja Puolan tasavallan presidentti vuosina 1926–1939.

Ignacy Mościcki
Puolan presidentti
4. kesäkuuta 1926 - 30. syyskuuta 1939
Edeltäjä Stanisław Wojciechowski
Seuraaja Władysław Raczkiewicz (pakolaisuudessa)
Henkilötiedot
Syntynyt1. joulukuuta 1867
Mierzanowo, Puola, Venäjän keisarikunta
Kuollut2. lokakuuta 1946 (78 vuotta)
Versoix, Sveitsi
Ammatti Professori
Rehtori
Tiedot
Puolue Puolan sosialistinen puolue
Koulutus Kemisti
Tutkinnot Lvivin polytekninen yliopisto
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus

Mościcki liittyi Puolan sosialistiseen puolueeseen 1890-luvulla ja hän otti osaa Varsovan kenraalikuvernööri Josif Gurkon salamurhayritykseen. Hän joutui pakenemaan tsaarin poliisia 1892 Lontooseen, jossa hän tutustui Józef Piłsudskiin.

Vuonna 1897 Mościcki sai paikan opettajana Fribourgin kantolisessa yliopistossa Sveitsissä. Vuonna 1912 hän sai sähkökemian professuurin Lembergin yliopistossa (nykyisin Lviv Ukrainassa). Ensimmäisen maailmansodan jälkeen hän oli järjestämässä Puolan kemianteollisuutta. Hän oli 1922 valtion Typpiyhdisteiden tehtaan johtajana Królewska Hutassa Ylä-Sleesiassa.

Hänellä oli yli 60 tieteellistä julkaisua ja patenttia, tärkeimpänä patentti typpihapon valmistukseen ilman typestä syntetisoimalla typpioksideja valokaaren avulla.

Piłsudskin tehtyä vallankaappauksen 1926 kansalliskokous valitsi Mościckin Puolan presidentiksi ja uudelleen 1933. Hän pysyi Piłsudskille uskollisena. Piłsudskin kuoleman jälkeen Mościckin politiikka liberalisoitui. Piłsudskin kuoleman jälkeen tapahtui myös vallanjako, jolloin Mościcki oli presidentti, marsalkaksi ylennetty Edward Rydz-Śmigły asevoimien komentaja ja Walery Sławek pääministerinä. Pian sen jälkeen Rydz-Śmigły nousi Puolassa maan tärkeimmäksi mieheksi presidentti Mościckin ollessa enemmän seremoniallinen johtaja. Lisäksi pääministeri Sławek syrjäytettiin pääministeriydestä.

Saksan ja Neuvostoliiton hyökättyä Puolaan 1939 Mościcki pakeni Romaniaan, jossa hänet internoitiin hetkellisesti. Mościcki nimitti erotessaan aluksi seuraajakseen kenraali Bolesław Wieniawa-Długoszowskin, joka Ranskan ja Władysław Sikorskin painostuksesta kieltäytyi, ja hänen seuraajakseen tuli Władysław Raczkiewicz. Mościcki siirtyi Sveitsiin, jossa hän vietti loppuikänsä. Hän kuoli Versoixissa lähellä Geneveä. Mościckin ruumis siirrettiin 1993 Pyhän Johanneksen katedraaliin Varsovaan.

Lähteet muokkaa