Hullu Pierrot
Hullu Pierrot (ransk. Pierrot le fou) on Jean-Luc Godardin elokuva vuodelta 1965. Elokuva perustuu Lionel Whiten romaaniin Obsession[1] (1962, suomennos Kohti perikatoa Vaasa oy, 1965). Elokuva oli menestys, 1,3 miljoonaa katsojaa.[2]
| Hullu Pierrot | |
|---|---|
| Pierrot le fou | |
 |
|
| Ohjaaja | Jean-Luc Godard |
| Käsikirjoittaja | Jean-Luc Godard |
| Perustuu | Lionel Whiten romaaniin Kohti perikatoa |
| Tuottaja | Georges de Beauregard |
| Säveltäjä | Antoine Duhamel |
| Kuvaaja | Raoul Coutard |
| Leikkaaja | Françoise Collin |
| Pääosat | |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Ranska |
| Tuotantoyhtiö | Films Georges de Beauregard |
| Levittäjä |
Netflix Société Nouvelle de Cinématographie (käännä suomeksi) |
| Ensi-ilta | 1965 |
| Kesto | 110 min |
| Alkuperäiskieli | ranska |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
Hullu Pierrot edustaa ranskalaista uutta aaltoa.[3]
Näyttelijät muokkaa
| Jean-Paul Belmondo | … | Ferdinand Griffon eli ”Pierrot” |
| Anna Karina | … | Marianne Renoir |
| Graziella Galvani | … | Maria Griffon |
| Dirk Sanders | … | Fred |
| Jimmy Karoubi | … | kääpiö |
| Roger Dutoit | … | gangsteri 1 |
| Hans Meyer | … | gangsteri 2 |
| Samuel Fuller | … | itsenään |
| ruhtinatar Aïcha Abadie | … | itsenään |
| Alexis Poliakoff | … | Saylor |
| Raymond Devos | … | satamamies |
| László Szabó | … | Lazlo Kovacs, poliittinen pakolainen |
| Jean-Pierre Léaud | … | nuorukainen elokuvateatterissa |
| Georges Staquet | … | Staquet |
| Henri Attal | … | bensa-aseman työntekijä 1 |
| Dominique Zardi | … | bensa-aseman työntekijä 2 |
| Viviane Blassel | … |
Teemat ja tyyli muokkaa
Yhdysvaltalainen kriitikko James Monaco kirjoittaa elokuvaa käsittelevässä artikkelissaan, että elokuva on ”romanssi sanan vanhimmassa, kuten myös kaikkein uusimmassa mielessä”, ja se myös tapahtuu samassa ympäristössä kuin monet keskiajan romanssit. Elokuva on murhenäytelmä, sillä päähenkilöiden välille ei synny yhteyttä. Sen tunnelma on angst.[4]
Elokuvan teeman Godard esittelee alussa. Ferdinand lukee tyttärelleen Elie Fauren taidehistoriasta kohdan Diego Velasquezin vanhuudesta: ”Saavutettuaan 50 vuoden iän Velasquez ei enää maalannut mitään konkreettista ja täsmällistä. Hän ajelehti läpi aineellisen maailman tunkeutuen sen läpi niin kuin ilma ja hämärä. Varjojen hohteessa hän vangitsi ennalta-arvaamattomia värivivahteita, jotka hän muunsi hiljaisuuden sinfoniansa näkymättömäksi sydämeksi... Tila vallitsi ylimpänä...”[4]
Vastaanotto ja myöhempi arvostus muokkaa
Vuonna 2018 BBC:n kansainvälinen asiantuntijaraati äänesti Hullun Pierrot’n kaikkien aikojen sadan parhaan ei-englanninkielisen elokuvan joukkoon.[5]
Lähteet muokkaa
- ↑ Hullu Pierrot Elonet. Tuotantotiedot. Viitattu 12.3.2015.
- ↑ JPBos-office.com. (englanniksi)
- ↑ Sinisalo, Kati: Hullu Pierrot yhdellä sanalla: tunnetta Yle Teema. 27.11.2014. Viitattu 12.3.2015.
- ↑ a b Monaco, James: Hullu Pierrot. (teoksesta The New Wave, 1976) Kavi. Arkistoitu 2.4.2015. Viitattu 12.3.2015.
- ↑ The 100 greatest foreign-language films BBC Culture. 30.10.2018. Viitattu 14.11.2018. (englanniksi)
Aiheesta muualla muokkaa
- Nummelin, Juri: Godard, White, Huunonen. 8.4.2010.