Hopeavero
Hopeavero oli Suomessa ja Ruotsissa vuonna 1571 säädetty vero. Ruotsin valtiopäivät 1571 päättivät kerätä veron maksaakseen niin sanotut Älvsborgin lunnaat Tanskalle. Veron suuruus oli maaseudulla yksi kymmenesosa irtaimesta omaisuudesta, johon sisältyivät raha, metallivarallisuus ja karja[1], kaupungissa puolestaan yksi kahdestoistaosa omaisuudesta. Suomen hopeaveroluettelot ovat säilyneet lähes kattavasti ja niden avulla voidaan tutkia aikakauden talous- ja sosiaalihistoriaa.[2]
Älfsborg oli Götajoen suulla Hallannissa sijainnut linna. Se oli Ruotsille tärkeä, sillä se oli maan ainoa Pohjanmeren puoleinen satama. Vuonna 1563 ruotsalaiset menettivät linnan tanskalaisille, kun Ruotsin kuningas Eerik XIV yritti vallata Hallannissa sijaitsevan Halmstadin mutta epäonnistui. Rauha solmittiin Stettinissä vuonna 1570. Ruotsin piti ostaa Älfsborg takaisin 150 000 taalarin hinnalla. Sama linna joutui uudelleen tanskalaisille vuonna 1612, minkä seurauksena kruunun alamaisilta perittiin jälleen lunnasrahat vuosina 1614–1619.[1][3]
Hopeaveron maksaminen oli suomalaisille kova rasitus, koska se tuli muiden verojen ja sotarasituksen lisänä. Rahvas yritti vapautua veronmaksusta esimerkiksi merkityttämällä itsensä veronmaksukyvyttömäksi. Vaikka vuoden 1571 hopeaveron maksaminen oli kansalle raskasta, se jäi kuitenkin pienemmäksi taakaksi kuin myöhempi verorasitus. On laskettu, että vuonna 1590 kerättiin erilaisia apuveroja kaksinkertaisesti hopeaveroon verrattuna. Lisääntyneen verotuksen syynä oli valtakunnan sotapolitiikka.[3]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b Sirkka Muinonen (7 verotuksesta) nic.fi. Arkistoitu 4.3.2016. Viitattu 23.4.2021.
- ↑ Kaisu-Maija Nenonen & Ilkka Teerijoki: Historian suursanakirja, s. 160. WSOY, 1998. ISBN 951-0-22044-2.
- ↑ a b Kyösti Kiuasmaa: Valtaistuinriitojen ja uskonpuhdistuksen aika, s. 262, 275-276. Teoksessa Suomen historia 2: Keskiaika. Päätoim. Yrjö Blomstedt. Weilin & Göös, 1985. ISBN 951-35-2491-4.