Hernekuukunen
Hernekuukunen (Pisolithus arhizus) on hätkähdyttävän iso kuukuslaji. Se on pallomainen tai päärynämäinen ja sillä on selvä jalkaosuus. Nuorena se on vaalea mutta vanhemmiten siitä tulee ruskea ja päästää ilmoille ruskeaa itiöpölyä.[2]
| Hernekuukunen | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumalliset Eucarya |
| Kunta: | Sienet Fungi |
| Kaari: | Kantasienet Basidiomycota |
| Alakaari: | Avokantaiset Agaricomycotina |
| Luokka: | Varsinaiset avokantaiset Agaricomycetes |
| Lahko: | Boletales |
| Heimo: | Sclerodermataceae |
| Suku: | Hernekuukuset Pisolithus |
| Laji: | arhizus |
| Kaksiosainen nimi | |
| Katso myös | |
Ulkonäkö ja koko muokkaa
Hernekuukusen itiöemä on noin 20–40 cm, litistetyn pallon muotoinen jalan osuus on samanvärinen itiöemän kanssa, juurehtiva ja pituus on 10–20 cm. Halkileikattun tulevat esiin ryynimäiset kellertävät peridiolit, vanhemmiten ne muuttuvat tummanruskeisksi ja niiden sisällyksestä tulee itiöitä ja itiöemä hajoaa levittäen itiöt.[3]
Levinneisyys ja kasvupaikka muokkaa
Harvinaisena Suomessa hiekkaisilla, kuivilla mäntykankailla. Hernekuukunen muodostaa männyn kanssa sienijuuren.[2][3]
Käyttö muokkaa
Sientä on joskus käytetty muinoin lankojen värjäyksessä ja siitä tulee ruskeita värisävyjä.[2][3][4] Hernekuukusella värjättiin villakankaita Ranskassa ja Italiassa 1600-1700-luvuilla.[5]
Kuvia muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
Lähteet muokkaa
- ↑ Taksonomian lähde: Index Fungorum Viitattu 26.11.2017
- ↑ a b c Phillips, R.: WSOY Suuri Sienikirja, s. 251. suomeksi toim. Lasse Kosonen. WSOY, 1981, suom. 1992. ISBN 951-0-17255-3.
- ↑ a b c Kosonen, Lasse: Uusi perheen sienikirja, s. 188. Porvoo: WSOY, 1994. ISBN 951-0-19559-6.
- ↑ Laji.fi: Hernekuukunen (Pisolithus arrhizus) laji.fi. Viitattu 26.11.2017.
- ↑ Suomen sieniseura: Sienivärjäyksen historia ja alkeet funga.fi. Viitattu 26.11.2017.