Gurbantunggutin aavikko
Gurbantunggutin aavikko (uiguuriksi Гурбантүңгүт Қумлуқи; kiinaksi 古尔班通古特沙漠 , pinyin: Gǔ'ěrbāntōnggǔtè Shāmò) on aavikko Džungarian altaassa pohjois-Xinjiangissa, Kiinan kansantasavallan luoteiskolkassa. Joissain lähteissä sitä kutsutaan myös Dzoosotoyn Elisenin aavikoksi tai vastaavaksi; nimi tulee oletettavasti mongolikielistä.[1]
Gurbantunggutin pinta-ala on noin 48 800 km2, ja sen korkeus merenpinnasta vaihtelee 300 ja 600 metrin välillä.[2] Se on Tarimin altaassa sijaitsevan Taklimakanin jälkeen Kiinan toiseksi suurin aavikko. Se sijaitsee enimmäkseen Ilin kazakkien ja Changjin hui-kiinalaisten autonomisten prefektuurien alueella.
Tienšan-vuoristo erottaa Gurbantunggutin eteläisen Xinjiangin Ilin jokilaaksosta, Turfanin syvängöstä ja Tarimin altaasta. Aavikon länsiosassa on useita suolajärviä, kuten Manasijoen ennen ruokkima, mutta nykyään lähes kuivunut Manas[3] ja Ailik, joka saa vettä Baiyang-joesta.
Gurbantunggutin ja Tienšanin välissä on kapea asuttu alue, joka saa vetensä Tienšanilta virtaavista jäätikköjoista. Rautatie Lanzhousta Ürümqiin, joka on alueen suurin kaupunki, kulkee tätä kautta. Kiinan kansallinen valtatie 216 kulkee aavikon poikki pohjois-etelä-suunnassa, yhdistäen Altayn ja Ürümqin. Myös valtatie 217 ja Kuytun-Beitunin rata kulkevat sen reunaosan läpi lännessä ja luoteessa. Kaakkoiskulmassa Jiangjun Gobin alueella toinen rata kulkee alueen läpi matkalla Ürümqista Dzungarian hiilikentille. Kiinan hallitus on rakennuttanut myös kanavia aavikon poikki tuomaan vettä Irtyšistä Karamayhyn ja sen ympäristöön.
Aavikko sijaitsee lauhkealla vyöhykkeellä, mutta ilmasto on erittäin mantereinen. Keskimääräinen sademäärä on 208 mm; sateisin kuukausi on heinäkuu (35 mm) ja kuivin joulukuu (11 mm). [4]
Alueen ekologia on hyvin herkkä, ja ihmisen toiminta alueella, kuten maanteiden ja kanavien rakentaminen aavikon poikki, on vahingoittanut sitä.[5]
Maailman kauimpana merestä sijaitseva piste on Gurbantunggutin aavikolla, joidenkin laskelmien mukaan koordinaateissa . Pisteen sijainin määrittivät, ja sen saavuttivat 27. kesäkuuta 1986 brittiläiset tutkimusmatkailijat Nicholas ja Richard Crane. Pisteestä on matkaa yli 2600 km lähimmälle merenrannikolle.[6]
Lähteet muokkaa
- ↑ lists US Library of Congress
- ↑ Ronald U. Cooke, Andrew Warren & Andrew Goudie, Desert Geomorphology, 1993, p. 404, ISBN 1857280172
- ↑ Weiming Cheng, Chenghu Zhou, Jianxin Li, Research on evolution of Manas Lakes in Xinjiang over last 50 years. (2005).
- ↑ NASA Earth Observations: Rainfall (1 month - TRMM) NASA/Tropical Rainfall Monitoring Mission. Viitattu 30 januari 2016. (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Qian, Y., Zhang, L. & Wu, Z.: Damage and recovery of the Gurbantunggut Desert vegetation following engineering activities.. Sci. China Ser. D-Earth Sci., 2002, 45. vsk, s. 78-86. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Guinness Book of World Records, 1991. By Donald McFarlan, Norris McWhirter. P. 138