Gaetano Crocco (26. lokakuuta 1877 Napoli – 19. tammikuuta 1968) oli Italian avaruuslentojen pioneeri.

Gaetano Crocco

Ilmailu muokkaa

Crocco palveli 1898 Italian armeijan teknisissä joukoissa, radiopuolella. Tällöin hän tutustui kapteeni Mauro Morisiin, joka johti alkavia ilmailuasioita. Näiden kahden miehen yhteistyö jatkui kuolemaan asti. Ilmailu oli tuolloin tähystyspalloja, joita testattiin Rooman lähistöllä. Vuonna 1904 Crocco alkoi tehdä kokeiluja ilmalaivoilla. Vuonna 1906 hän oli kehittänyt puolijäykän ilmalaivarakenteen. Samalla Crocco tutki potkureiden siipiprofiileja ja suunnitteli tuulitunnelin.

Hän toimi lentotekniikan laitoksen johtajana Rooman Sapienza-yliopistossa ollen tätä kautta mukana Italian lentotekniikan kehityksessä. Toisen maailmansodan ajan Crocco toimi yliopistossa opettajana, jossa johti lentotekniikan laitosta vuodet 1935–1942 ja jälleen 1948–1952, jonka jälkeen Luigi Broglio sai viran.

Raketit ja avaruustekniikka muokkaa

Vuonna 1923 Crocco alkoi tutkia avaruuslentoja, suihkumoottoreita ja rakettiajoaineita.

Vuonna 1927 Crocco alkoi kehittää kiinteäajoainerakettia ja vuonna 1929 hän kehitti ensimmäisen nesterakettimoottorinsa. Italia oli tässä vaiheessa rakettitekniikassa yli 10 vuotta perässä Saksaa, Yhdysvaltoja ja Neuvostoliittoa. Vuonna 1932 Crocco alkoi kehittää monopropellantteja, nesteajoainetta, jossa on hapetin ja polttoaine samassa nesteessä. Tässä Italia pääsi hänen toimintansa ansiosta alan kärkimaiden joukkoon.

Sodan jälkeen Crocco kehitti rakettitekniikkaa ja valmisteli avaruustekniikkaa. Vuonna 1951 hän perusti Italian rakettiseuran (AIR).

Crocco oli avainasemassa, että Italia pystyi laukaisemaan omalta laukaisuasemalta omia satelliittejaan yhdysvaltalaisilla NASAn kautta hankituilla Scout-kantoraketeilla 1960-luvun alusta lähtien.[1]

Lähteet muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • Brief bio of Crocco
  • Longer bio (in Italian) (Arkistoitu – Internet Archive)
  • Bio that mentions his spaceflight work (Italian)
  • Gaetano Arturo Crocco, Giro esplorativo di un anno Terra-Marte-Venere-Terra, Rendiconti del VII Congresso Internazionale Astronautico, Roma, settembre 1956, pagg. 201-225; traduzione inglese: "One-Year Exploration-Trip Earth-Mars-Venus-Earth," Gaetano A. Crocco, c, Rendiconti pp. 227-252.
  • Filippo Graziani, La Scuola di Scuola Ingegneria Aerospaziale nell’ottantesimo anniversario della sua fondazione