Follas novas
Follas novas on galicialaisen Rosalía de Castron runokokoelma vuodelta 1880. Se on hänen toinen ja viimeinen galician kielellä julkaisemansa runokokoelma. Suuri osa kokoelman runoista on kirjoitettu vuosina 1869-1870, kun perhe asui Simancasissa. Kokoelmassa on mukana myös 1870-luvulla kirjoitettuja runoja, joista osa oli julkaistu lehdissä jo ennen kokoelman ilmestymistä.[1] Teosta pidetään yhtenä Galician kirjallisuuden perusteoksena, joka oli käynnistämässä Galician kulttuurin renessanssia.[2]
Kokoelma koostuu viidestä osasta: Vaguedás, Do íntimo, Varia, Da terra sekä As viuvas dos vivos e as viuvas dos mortos.[1]
Kokoelmaa pidetään Rosalía de Castron uran huipentumana. Se on samalla myös siirtymävaihe aikaisemman galiciankielisen kokoelman Cantares gallegos (1863) ja radikaalin En las orillas del Sar välillä. Romanttisen runouden ohella kokoelmassa on sosiaalista sanomaa, kannanottoja etenkin naisten asemasta ja taloudellisten syiden aiheuttama maaltapaon vaikutuksista.[1] Kokoelman viimeinen osa As viuvas dos vivos e as viuvas dos mortos (Elävien ja kuolleiden lesket) kertoo naisista, joiden aviomiehet ovat lähteneet muualle hankkiman toimeentuloa.[3] Useimmat runot on kirjoitettu kotiin jääneiden näkökulmasta, mutta yksi, Que lle igo ? (Mitä kerron hänelle) on keskustelu kahden ulkomaille muuttaneen miehen välillä, joista toinen on lähdössä käymään kotikylässä.[4]
Galician muuttoliikkeen kuvauksena Follas novas on rinnastettu Federico García Lorcan kokoelmaan Seis poemas galegos.[5] Kirjan esipuheessa Castro mainitsee, että Kuubaan muuttaneet galicialaiset ovat osallistuneet kokoelman rahoittamiseen ja levittämiseen.[6]
Lähteet muokkaa
Kirsti Hooper: Writing Galicia Into the World: New Cartographies, New Poetics, s. 150. Liverpool University Press, 2011. ISBN 9781846316678.
