David Alfaro Siqueiros

José David Alfaro Siqueiros (29. joulukuuta 1896 Camargo, Meksiko6. tammikuuta 1974 Cuernavaca, Meksiko) oli meksikolainen poliittisesti aktiivinen taidemaalari ja muralisti. Häntä pidetään erityisesti Meksikon seinämaalaustaiteen kuuluisimpiin kuuluvana taiteilijana yhdessä Diego Riveran ja José Clemente Orozcon kanssa.

David Alfaro Siqueiros
David Alfaro Siqueiros
David Alfaro Siqueiros
Henkilötiedot
Syntynyt29. joulukuuta 1896
Camargo, Meksiko
Kuollut6. tammikuuta 1974 (77 vuotta)
Cuernavaca, Meksiko
Kansalaisuus meksikolainen
Taiteilija
Ala taidemaalari
Taidesuuntaus yhteiskunnallinen realismi

Elämänvaiheet ja poliittinen toiminta muokkaa

Siqueiros oli jo 15-vuotiaana mukana taideopintojensa ohella poliittisessa toiminnassa. Hän johti vuonna 1911 San Carlosin akatemiassa opiskelijoiden lakkoa, joka koski opetusmenetelmiä. Kaksi vuotta myöhemmin presidentti Francisco I. Maderon murhan jälkeen hän liittyi vallan kaapannutta Victoriano Huertaa vastustaneeseen järjestöön. Siqueiros oli neljä vuotta vallankumoustaistelijana.[1]

Siqueiros muutti vuonna 1919 Espanjaan, josta hän kolme vuotta myöhemmin palasi Meksikoon. Meksikossa hän teki Escuela Nacional Preparatoria -koulun sisäpihalle kuuluisan seinämaalauksensa Los Mitos (’Myytit’).[1] Meksikossa Siqueiros osallistui myös aktiivisesti taiteilijoiden ja työläisten ammattiyhdistystoimintaan.[2] Vuosien 1926–1930 aikana hänen sotaisuutensa vei hänet vankilaan useita kertoja, ja vuonna 1931 hänet määrättiin sisäiseen karkotukseen Taxcon kaupunkiin. Taxcossa Siqueiros maalasi satoja tauluja, mutta hänet katsottiin vaaralliseksi ja karkotettiin maasta 1932. Hän pääsi palaamaan Meksikoon kaksi vuotta myöhemmin, kun vasemmistolainen Lázaro Cárdenas nousi maan presidentiksi.[1]

Espanjan sisällissodan aikana 1930-luvun lopulla Siqueiros taisteli tasavaltalaisten puolella ja johti useita prikaateja.[2] Francisco Francon voitettua sisällissodan Siqueiros palasi Meksikoon, jossa hän maalasi sähkötyöläisten liiton sponsoroimana yhden kuuluisimmista seinämaalauksistaan Portrait of the Bourgeoisie (’Porvariston muotokuva’).[1]

 
Siqueirosin seinämaalaus Tecpan-rakennuksessa Méxicossa.

Siqueiros asettui Josif Stalinin puolelle, kun Stalin ja Lev Trotski ajautuivat Neuvostoliitossa kiistoihin. Valtataistelun hävinnyt Trotski sai turvapaikan Meksikosta. Siqueiros hyökkäsi Trotskin kotiin Méxicossa 24. toukokuuta 1940 ryhmän kanssa. He ampuivat Trotskin kotia konekiväärein ja käyttivät myös rajähteitä, mutta Trotski säilyi hyökkäyksestä vahingoittumattona.[1]

Taiteellinen toiminta muokkaa

Siqueiros julkaisi vuonna 1922 kuvataiteilijoiden yhteisen manifestin, jossa ryhmä julisti uuden meksikolaisen kuvataiteen perusperiaatteet. Kuvataiteen tuli olla julkista, sankarillista ja monumentaalista mutta samalla inhimillistä. Hänen omalle ilmaisulleen on lisäksi tyypillistä dynaaminen kompositio ja uusien teollisten materiaalien käyttö. Muotokokeiluissaan Siqueiros oli edellä aikaansa, ja niitä voi rinnastaa lähinnä samanaikaisiin pohjoisamerikkalaisiin abstraktin taiteen virtauksiin. Monet hänen teoksensa ovat julkisilla paikoilla.[3]

Toisen maailmansodan aikana Siqueiros maalasi useita tauluja, jotka kuvasivat taistelua fasismia vastaan. Toisen maailmansodan jälkeen hän maalasi useita tunnetuimmista seinämaalauksistaan. Vuonna 1959 Siqueiros vangittiin jälleen, kun hän tuki rautatietyöläisten liittoa. Hänet vapautettiin vuonna 1964, mutta hän jatkoi marxismin kannattajana. Vuonna 1967 Siqueiros palkittiin Leninin kansainvälisellä rauhanpalkinnolla.[1]

Siqueirosin kunnianhimoisin seinämaalaus The March of Humanity (’Ihmiskunnan marssi’) paljastettiin vuonna 1971. Hän kuoli kolme vuotta myöhemmin kotikaupungissaan Cuernavacassa.[1]

Lähteet muokkaa

  1. a b c d e f g Tuck, Jim: The Artist as Activist: David Alfaro Siqueiros Mexico Connect. Arkistoitu 18.9.2008. Viitattu 20.9.2008. (englanniksi)
  2. a b David Alfaro Siqueiros. Encyclopædia Britannica, 2008. Teoksen verkkoversio (viitattu 20.9.2008). (englanniksi)
  3. Matti Rossi (toim.): ”Meksikolainen seinämaalaustaide (Rolando Wistuba)”, Latinalaisen Amerikan kulttuuri, s. 116–123. Helsinki: Kirjastopalvelu Oy, 1984. ISBN 951-692-115-9.

Aiheesta muualla muokkaa