Daitō-ryū aiki jūjutsu

japanilainen jujutsun koulukunta

Daitō-ryū aikijūjutsu (jap. 大東流合気柔術) on perinteinen japanilainen kamppailulaji. Daitō-ryū aikijūjutsu tunnetaan parhaiten levittäjästään Sōkaku Takedasta. Kyseisellä tyylisuunnalla saattaa olla pitkäkin historia, mutta kirjattuja tietoja ei koulukunnasta ole ennen Takedaa. On hyvin mahdollista, että Takeda oli Daito-ryūn perustaja.

Daitō-ryū aiki jūjutsu
Tunnetaan myös nimillä Daitō-ryū
Daitō-ryū Jujutsu
Perustettu n. 1900
Alkuperämaa  Japani
Perustaja(t) Sōkaku Takeda
Löydä lisää urheiluaUrheilun teemasivulta
Sōkaku Takeda

Daitō-ryūn tunnetuin harrastaja on Morihei Ueshiba, Aikidōn perustaja joka oppi lajia suoraan Takedalta. Nykyaikainen kiinnostus Daitō-ryūta kohtaan johtuukin pitkälti sen yhteydestä Aikidōon.

Daitō-ryū-tyylit muokkaa

Nykyään Daito-ryū voidaan jakaa ainakin kahteen "tyyliin": Daito-ryū aikibudō on Sokakun pojan, Tokimune Takedan, perustama formaali suunta 1950-luvun alussa. Tokimune laati formaalit vyökoetekniikat ja jakoi nämä osiin modernien kyū-dan-vyöarvojen mukaan (Hiden mokuroku eli Shoden) ja otti käyttöön judosta tutun kyū-dan-järjestelmän osoittamaan edistymistä aikibudōssa. Daitō-ryū aikijūjutsu taas noudattelee Sokaku Takedan opetuksia ja epämuodollista opetustapaa. Yleistyksenä voidaan sanoa, että aikibudō on hyvin formaali systeemi, jossa japanilaiset käytöstavat (reihō) näyttelevät suurta osaa ja lopetukset suoritetaan lähinnä käsin, sekä muodollisella miekaniskulla. Vastustaja myös heitetään usein kauaksi itsestä. Aikijūjutsu puolestaan käyttää kolmea periaatetta: Älä seiso vastustajan edessä, heitä/kaada/pudota vastustaja lähelle omia jalkojasi ja käytä lopetuksiin käsiä vahvempia jalkoja. Muodollisuudet eivät myöskään näyttele samanlaista roolia kuin aikibudōssa. Nämä tyylit eroavat käytännössä melko tavalla toisistaan, eikä asiaa tuntemattoman olisi kovin helppoa tunnistaa niitä samaan koulukuntaan kuuluviksi.

Sodan jälkeisen Japanin voimakas pasifismi toi suuria muutoksia taistelulajien (budō/bujutsu) harjoitteluun. Enää ei ollut kovinkaan hyväksyttävää puhua vastustajan tappamiseen tähtäävistä tekniikoista, vaan luonteen kasvattaminen nousi tärkeimmäksi päämääräksi. Lajit myös muuttuivat entistä enemmän näytöksissä suurta suosiota nauttivien näyttävien liikkeiden ja heittojen suuntaan. Ihmisillä ei ollut turvallisessa Japanissa varsinaista käyttöä tehokkaille, mutta kivuliaammille ja vähemmän näyttäville tekniikoille.

Edellä kerrottu auttaa selittämään tekniikoiden muuntumisen myös Daitō-koulukunnassa. Suurin osa Daitō-ryūn nimellä kulkevista tyyleistä on käytännössä formaalia ja näyttävyyteen tähtäävää aikibudōa (esim. Katsuyuki Kondon haara ja Seishinkai) tai pääasiassa aiki-tekniikoihin (aikijutsu/aiki no jutsu) perustuvaa "pehmeää" suuntausta (Kōdōkai, Roppōkai ym.) tai näiden variaatioita. Sõkaku Takedan opettamaa tekniikkaa harjoitellaan sellaisenaan enää hyvin harvassa paikassa.

Daitō-ryū Suomessa muokkaa

Pasi Savoranta (nyk. Sasuga ry) ja Marko Kempas (nyk. Mudoson ry) toivat Daitō-ryūn Suomeen (Helsinki) vuonna 1995 harjoiteltuaan Osakassa kolme kuukautta.[1]

Suomessa Daitō-ryū aikijūjutsuun keskittyvää linjaa edustaa Sasuga ry.[2]. Tämän seuran pääopettaja on Yutaka Amatsu, joka oli Takuma Hisan paras oppilas ja ainoa, jolle Hisa opetti koko järjestelmän Menkyō kaiden -tekniikoita myöten. Hisa puolestaan sai ainoana todistuksen kaiken tiedon välityksestä (Menkyō kaiden) Sokaku Takedalta. Fudoshin ry[3] ja Mudoson ry opettavat sekä Daitō-ryū aikijūjutsua että Daitō-ryū aikibudōa samaan aikaan. Nämä seurat kuuluvat Takumakaihin,[4] joka on alun perin Takuma Hisan oppilaiden 1970-luvulla perustama järjestö. Takuma Hisan kuoltua vuonna 1980 osa oppilaista toi Takumakain perustekniikoiksi Tokimune Takedan aikibudō-järjestelmän (Hiden mokuroku).

Pehmeämpää Daitō-ryū aikijutsua edustaa puolestaan Muden Juku -järjestöön kuuluva ryhmä Helsingissä vastuuhenkilönään Markku Kumpulainen.

Lähteet muokkaa

  1. Potku.net, Facebook-sivu. Viitattu 21.7.2017.
  2. Sasuga.fi. Viitattu 21.7.2017.
  3. Daitoryu.fi. Viitattu 21.7.2017.
  4. Takumakai. Viitattu 21.7.2017.