Baltimoren taistelu
Baltimoren taistelu oli vuoden 1812 sodan aikana käyty yhteenotto brittien ja amerikkalaisten välillä 12.–15. syyskuuta 1814. Taistelu alkoi brittien yritettyä iskua Baltimoreen Yhdysvaltojen rannikolla, mutta britit joutuivat vetäytymään kohdattuaan odottamattoman vahvat puolustuslinjat kaupungin tuntumassa.
| Baltimoren taistelu | |||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Osa vuoden 1812 sotaa | |||||||
 Baltimoren edustan Fort McHenryn pommitusta.
| |||||||
| |||||||
| Osapuolet | |||||||
| Komentajat | |||||||
Tausta muokkaa
Iso-Britannia teki vuoden 1812 sodan sytyttyä sarjan hyökkäyksiä Yhdysvaltojen rannikolla. Napoleon oli kukistunut Euroopassa vuonna 1814, joten britit saattoivat nyt keskittyä sotaan Amerikassa. Hyökkäysten tarkoituksena vetää amerikkalaisten huomio pääsuunnalta Kanadan rajalla. Tehtävää varten luotua laivasto-osastoa komensi vara-amiraali Alexander Cochrane ja hänen alaisuudessaan osaa laivoista kontra-amiraali George Cockburn. Laivasto-osaston mukana ollutta jalkaväkeä komensi kenraalimajuri Robert Ross. Washingtonin valtauksen jälkeen elokuussa 1814 Cochrane otti kohteekseen Baltimoren kaupungin, joka tuolloin oli Yhdysvaltojen kolmanneksi suurin kaupunki sekä huomattava teollisuuden ja liikenteen keskus.[1]
Baltimoressa amerikkalaisia puolustajia johti kenraalimajuri Samuel Smith. Amerikkalaiset osasivat odottaa brittien uhkaa heidän alueella aikaisemmin tekemiensä hyökkäysten perusteella, ja Smith oli aloittanut puolustusvarustelujen rakentamisen Baltimoreen. Puolustajien tärkein tukikohta Baltimoressa oli vuonna 1776 valmistunut Fort McHenry, joka valvoi satamaa Patapscojoen koillishaaran suulla. Linnoituksella oli 1 000 miehen varuskunta everstiluutnantti George Armisteadin komennossa. Linnakkeen puolustusvarustuksiin kuului 36:n ja 42:n paunan tykkejä. Linnoitus valvoi pääsyä Baltimoren satamaan. Linnoituksen vastarannalla oli oma tykkipatterinsa, minkä lisäksi satama oli suljettu yhdellätoista kaksitykkisellä proomulla. Baltimoren itäpuolella Hampstead Hill -nimisellä kukkulalla oli juoksuhaudoista muodostunut puolustuslinja ja 62 tykkiä. Puolustaja tällä suunnalla komensi prikaatinkenraali John Stricker.[1]
Taistelu muokkaa
Brittilaivasto saapui Patapscojoelle 10. syyskuuta. Varhain aamulla 12. syyskuuta he alkoivat nousta mahin North Pointissa noin 15 kilometrin päässä Baltimoresta. Brittijoukkoihin kuului noin 2 500 sotilasta ja 1 300 merijalkaväen sotilasta ja laivaston miehistöä. Osa brittien kevyestä jalkaväestä aloitti marssin kohti Baltimorea. Noin puolen päivän aikoihin ne kohtasivat amerikkalaisia sotilaita. Noin kello 14 asemien eteen ratsastanut Ross haavoittui kuolettavasti. Brittien etujoukon etenemistä johti tämän jälkeen eversti Arthur Brooke.[1]
Brittien edetessä Strickerin amerikkalaisia vastaan käytiin lyhyt, mutta kiivas North Pointin taistelu. Itse taistelu kesti vain noin 15 minuuttia, mutta britit menettivät 38 miestä kaatuneina, 251 haavoittuneina ja 50 kadonneina. Amerikkalaisten tappiot olivat 24 kaatunutta, 139 haavoittunutta ja 50 vankia. Amerikkalaiset vetäytyivät yhteenoton jälkeen ja Brooke eteni joukkoineen Hampstead Hill -kukkulan tuntumaan.[1]
Brittien jalkaväen edetessä laivasto alkoi tulittaa Fort McHenryn linnoitusta. Tykkituli alkoi 13. syyskuuta kello 08.00. Britit ampuivat arviolta 1 500 – 1 800 laukausta linnoitusta vastaan, ja niistä noin 400 oli suoria osumia. 14. syyskuuta aamuyöllä kello 03.00 brittien noin 1 200 miehen osasto yritti nousta maihin Fort McHenryn länsipuolella, mutta yritys tyrehtyi amerikkalaisten vastatuleen.
Laivaston tulittaessa Fort McHenryä britit harkitsivat mahdollisuuksiaan maalla. Brooke oli joukkoineen edelleen lähellä Hampstead Hillin kukkulaa. Cochrane oli kuitenkin kyseenalaistanut amerikkalaisten asemiin hyökkäyksen hyödyt ja lähetti kirjeen Cockburnille. Brooken nähtyä kirjeen hän kokoontui muiden komentajien kanssa. Amerikkalaisten asemia kukkulalla pidettiin vahvoina. Harkinnan jälkeen Brooke päätti määrätä joukkonsa vetäytymään. Britit palasivat North Pointille, josta heidät otettiin takaisin laivoille iltapäivällä 15. syyskuuta.[1]
Seuraukset muokkaa
Isku Baltimoreen oli osoittautunut epäonnistumiseksi amerikkalaisten vahvojen puolustusasemien takia. Cockburn lähti laivoineen ja jalkaväen mukana Bermudalle, jossa britit valmistelivat tulevia hyökkäyksiään. Cochrane purjehti puolestaan Halifaxiin. Cochranen ja Cockburnin maine otti huomattavan kolauksen vetäytymisen myötä. Torjuntavoitto pönkitti amerikkalaisten taistelutahtoa ja vaikutti myös sotaa koskeneisiin Gentin rauhanneuvotteluihin.[1]
Francis Scott Key kirjoitti Yhdysvaltojen kansallislaulun The Star-Spangled Banner Fort McHenryn pommituksen jälkeen.[1]