Angelos (m.kreik. Ἄγγελος) oli ylimyssuku Bysantin valtakunnassa. Suvun historian näkyvin vaihe oli, kun Angelos-suvun keisarit hallitsivat Bysanttia vuosina 1185–1204. Keisareina Angelokset olivat heikkoja hallitsijoita, eivätkä onnistuneet estämään Bysantin keskusmahdin heikkenemistä ja sen ongelmien kärjistymistä.[1]

Mika Waltarin kaunokirjallinen teos Johannes Angelos kuvaa ylimyssukuun kuuluneen miehen vaiheita 1400-luvun Konstantinopolissa.

Luettelo sukuun kuuluneista keisareista muokkaa

  • Isaak II Angelos (Ἰσαάκιος Ἄγγελος, 1156–1204, hallitsi 11851195), Aleksios I:n tyttären Theodoran pojanpoika. Tuli uudelleen valtaistuimelle vuosiksi 1203–1204. Hänen hallituskaudellaan Bulgaria irrottautui Bysantin alaisuudesta. Kolmas ristiretki tehtiin Bysantin halki, ja ristiretkeläiset kohtelivat maata kuin valloitettua aluetta.[1]
  • Aleksios III Angelos (Ἀλέξιος Ἄγγελος, 1153–1211, hallitsi 11951203), Isaak II:n veli. Aleksios joutui paavi Innocentius III:n käynnistämän neljännen ristiretken kohteeksi, kun myös Venetsian doge Enrico Dandolo hyväksyi suunnitelman hyökätä Bysantin kimppuun.[1]
  • Aleksios IV Angelos (Ἀλέξιος Ἄγγελος, 1182–1204, hallitsi 12031204), Isaak II:n poika. Hän liittoutui ristiretkeläisten kanssa Aleksios III:tta vastaan saadakseen keisariuden itselleen. Näin Isaak ja Aleksios IV pääsivät valtaan, mutta he eivät pystyneet täyttämään ristiretkeläisille antamiaan lupauksia, joten he joutuivat väistymään.[1]
  • Isaak II Angelos (hallitsi 1203–1204) kanssahallitsijana poikansa kanssa.
  • Aleksios V Dukas Murzurfilos (Ἀλέξιος Δούκας Μούρτζουφλος), 1140–1204, hallitsi 1204), Aleksios III:n vävy. Ristiretkeläiset nostivat hänet valtaan lyhyeksi aikaa, mutta vetivät häneltä tukensa ja perustivat Latinalaisen keisarikunnan.[1]

Katso myös muokkaa

Lähteet muokkaa

  1. a b c d e Otavan suuri ensyklopedia, 1. osa (Aakkoset-Cicero), s. 733–4. Otava, 1976. ISBN 951-1-02233-4.

Aiheesta muualla muokkaa