Ero sivun ”Paavius keskiajalla” versioiden välillä

Vuonna [[719]] paavi [[Gregorius II]] antoi Etelä-Britanniassa sijaitsevassa luostarissa asuvalle Winfrid -nimiselle munkille tehtäväksi germaanisten kansojen käännyttämisen kristityiksi. Winfrid otti vanhan tavan mukaan uudeksi nimekseen [[Pyhä Bonifatius|Bonifatiuksen]] edellisen päivän pyhimyksen mukaan.
 
Bonifatiuksen työ paavinistuimen hyväksi oli merkittävää. Bonifatius muun muassa uudisti [[frankit|frankkilaista]] kirkkoa, joka katsoi olevansa riippumaton Roomasta. Bonifatius esimerkiksi uudelleenjärjesti kirkon omaisuuden, kutsui koolle erilaisia [[synodi|sunodejasynodeja]] sekä yritti erottaa liian maallismielisiä piispoja viroistaan.<ref name="bonifatius">''Kristinuskon historia 2000'' s. 105</ref> Bonifatiuksen onnistui lopulta myös saada frankkilaiset piispat allekirjoittamaan kirjallisen sopimuksen siitä, että he lupautuisivat Rooman kirkon alaisiksi.<ref name="bonifatius" />
 
Paavinistuin koki suuren arvovallan lisäyksen paavin voidellessa [[Pipin Pieni|Pipin Pienen]] frankkien kuninkaaksi, vaikka monien ylimysten mielestä Pippin kuului väärään sukuun ja oli vallankaappaaja.<ref name=Paavi5>''Kristinuskon historia'' s. 78–80</ref> Näin paavi antoi kuninkaanvallalle uuden perustelun siitä, ettei se ollutkaan kytkettynä syntyperään vaan Jumalan tahtoon, jota paavi välitti maan päällä.<ref name=Paavi5 /> Näin paavius kytkeytyi kiinteäksi osaksi läntisen Euroopan valtarakennetta.
 
Ennen Pipin Pienen kruunaamista paavinistuin muodollisesti vielä tunnusti [[Bysantti|Bysantin]] keisarin valtaa myös läntisessä Euroopassa, mutta viimeistään [[Stefanus II]]:n ja Pipin Pienen solmivan sopimuksen jälkeen kävi selväksi, että paavinistuin asettui mieluummin frankkien keisarin suojelukseen.<ref name="frankit">''Kristinuskon historia 2000'' s. 106</ref> Siirtyessään frankkien keisarin suojelukseen paavi ja Rooman kirkko menettivät osan itsenäisyydestään, mutta Pipin Pieni sitoutui "kuulemaan kaikkia paavin kehotuksia ja määräyksiä".<ref name="frankit" />> PippinPipin teki pian paaville vastapalveluksen kukistamalla [[langobardit]] ja luovuttamalla Rooman ympäristöineen paavin alaisuuteen. [[Kirkkovaltio]]n voidaan katsoa saaneen alkunsa, mikä teki paavista paitsi hengellisen myös maallisen hallitsijan. Paavinistuin oli samalla saanut itselleen läntisen tukijan johon luottaa ongelmatilanteissa, eikä sen siis enää tarvinnut Konstantinopolin tai sen keisarin tukea.<ref name=Paavi5 />
 
Läntisessä kristikunnassa paavius edusti pysyvyyttä ja jatkuvuutta yhä enemmän myös maallisessa hallitsemisessa. Tästä osoituksena paavi [[Pyhä Leo III|Leo III]] kruunasi frankkien kuninkaan [[Kaarle]]n, joka myöhemmin sai lisänimen [[Kaarle Suuri|Suuri]], Rooman keisariksi vuonna [[800]]: tällä teolla sekä paavi että Kaarle saivat laajennettua arvovaltaansa.
Rekisteröitymätön käyttäjä