Ero sivun ”Martin Van Buren” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Tanár (keskustelu | muokkaukset)
Tanár (keskustelu | muokkaukset)
Rivi 94:
{{AvattavaLoppu}}
[[Tiedosto:Panic1837 crop.jpg|thumb|300px|Van Burenia vastustanut Whig-puolue yritti hyötyä talouslamasta syyttämällä siitä Van Burenia ja muita demokraatteja. Whig-puolueen juliste vuodelta 1837.]]
Jacksonin suostuttelun jälkeen Van Buren asettui demokraattien ehdokkaaksi vuoden [[Yhdysvaltain presidentinvaalit 1836|1836 presidentinvaaleihin]]. HänenMerkittävin merkittävin vastustajansavastaehdokas vaaleissa oli [[Whig-puolue]]en [[William Henry Harrison]]. Whig-puolue asetti vaaleihin ehdolle kuitenkin yhteensä kolme ehdokasta. Strategian tarkoituksena oli viedä Van Burenin äänet koko maasta: Harrisonilla oli vahva kannatus lännessä, [[Daniel Webster]]illä [[New England|Uudessa Englannissa]] ja [[Hugh L. White]]lla etelässä. Van Buren kuitenkin sai paljon ääniä myös Whig-puolueen ehdokkaiden alueilta ja voitti vaalit ylivoimaisesti;: toiseksi jäänyt Harrison sai noin 200 &nbsp;000 ääntä ja 97 valitsijamiesääntä vähemmän kuin Van Buren.<ref name="vaalit36a"/> Hän nimitti yhtä lukuunottamatta kaikki Jacksonin kauden ministerit takaisin virkoihinsa. Yhdysvallat ajautui kuitenkin jo Van Burenin kauden alussa [[Vuoden 1837 paniikki|finanssikriisiin]]. Hänen edeltäjänsä Jackson oli siirtänyt liittovaltion rahoja kansalliselta pankilta eri osavaltioiden omille pankeille ja aiheuttanut näin vakavia ongelmia yhdysvaltalaisille pankeille. Kriisi oli Yhdysvaltain historian pahin, ja maan 850 pankista 343 ajautui kriisin seurauksena [[konkurssi]]in.<ref name="panic1837"/> Pankkien kaaduttua tuhannet yhdysvaltalaiset menettivät työnsä ja maansa. Van Buren jatkoi Jacksonin linjaa [[deflaatio]]n nostamisessa ja sai parannettua taloustilannetta hiukan.<ref name="history"/><ref name="presidents"/>
 
Van Buren nimitti yhtä lukuun ottamatta kaikki Jacksonin kauden ministerit takaisin virkoihinsa. Yhdysvallat ajautui kuitenkin jo Van Burenin kauden alussa [[Vuoden 1837 paniikki|finanssikriisiin]]. Hänen edeltäjänsä oli siirtänyt liittovaltion rahoja kansalliselta pankilta eri osavaltioiden omille pankeille ja aiheuttanut näin vakavia ongelmia yhdysvaltalaisille pankeille. Kriisi oli Yhdysvaltain historian pahin, sillä maan 850 pankista 343 ajautui kriisin seurauksena [[konkurssi]]in.<ref name="panic1837"/> Pankkien kaaduttua tuhannet yhdysvaltalaiset menettivät työnsä ja maansa. Van Buren jatkoi Jacksonin linjaa [[deflaatio]]n nostamisessa ja sai parannettua taloustilannetta hiukan.<ref name="history"/><ref name="presidents"/>
Ratkaistakseen finanssikriisin Van Buren päätti perustaa riippumattoman ministeriön huolehtimaan liittovaltion rahoista ja siirsi samalla liittovaltion varoja eri pankkeihin näiden kaatumisen estämiseksi. Lisäksi hän leikkasi lähes kaikkia liittovaltion kuluja minimoidakseen valtion tappiot. Van Burenin säästöehdotukset menivät läpi [[Yhdysvaltain kongressi]]ssa, mutta osa katkeroituneista demokraateista siirtyi säästöjen takia Whig-puolueen puolelle.<ref name="history"/><ref name="presidents"/>
 
Ratkaistakseen finanssikriisin Van Buren päätti perustaa riippumattoman ministeriön huolehtimaan liittovaltion rahoista ja siirsi samalla liittovaltion varoja eri pankkeihin näiden kaatumisen estämiseksi. Lisäksi hän leikkasi lähes kaikkia liittovaltion kuluja minimoidakseen valtion tappiotmenot. Van Burenin säästöehdotukset menivät läpihyväksyttiin [[Yhdysvaltain kongressi]]ssa, mutta osa katkeroituneista demokraateista siirtyi säästöjen takia Whig-puolueen puolelle.<ref name="history"/><ref name="presidents"/>
Toinen Van Burenin kaudella ongelmia aiheuttanut asia oli [[kanada]]laisen [[separatisti]]liikkeen vaatima itsenäisyys maan silloisesta emämaasta [[Iso-Britannia]]sta. Kun yhdysvaltalainen separatisteja tukenut laiva yritti kuljettaa aseita ja tarvikkeita [[Niagara (joki)|Niagara-joen]] yli Kanadaan, briteille lojaalit kanadalaisjoukot valtasivat laivan ja sytyttivät sen tuleen. Yksi Yhdysvaltain kansalainen sai surmansa, ja kostoksi yhdysvaltalaiset polttivat yhden brittien laivoista. Van Buren ei kuitenkaan halunnut uutta sotaa maiden välille, vaan lähetti kenraali [[Winfield Scott]]in neuvottelemaan brittien kanssa rauhanomaisesta ratkaisusta. Yhdysvallat ilmoitti olevansa puolueeton Kanadan itsenäisyyskysymyksessä, ja tilanne rauhoittui lopulta itsestään.<ref name="miller5"/>
 
Toinen Van Burenin kaudella ongelmia aiheuttanut asiaaiheutti olimyös [[kanada]]laisenlainen [[separatisti]]liikkeen vaatima itsenäisyysliike, maanjoka silloisestavaati emämaastaitsenäisyyttä [[Iso-Britannia]]sta. Kun yhdysvaltalainen separatisteja tukenut laiva yritti kuljettaa aseita ja tarvikkeita [[Niagara (joki)|Niagara-joen]] ylipoikki Kanadaan, briteille lojaalit kanadalaisjoukot valtasivat laivan ja sytyttivät sen tuleen. Yksi Yhdysvaltain kansalainen sai surmansa, ja kostoksi yhdysvaltalaiset polttivat yhden brittien laivoista. Van Buren ei kuitenkaan halunnut uutta sotaa maidenYhdysvaltojen ja Iso-Britannian välille, vaan lähetti kenraali [[Winfield Scott]]in neuvottelemaan brittien kanssa rauhanomaisesta ratkaisusta. Yhdysvallat ilmoitti olevansa puolueeton Kanadan itsenäisyyskysymyksessä, ja tilanne rauhoittui lopulta itsestään.<ref name="miller5"/>
Loppuvuodesta 1838 yhdysvaltalaisia siirtolaisia alkoi asettua [[Maine (osavaltio)|Mainen]] ja Kanadan välissä sijaitsevalle maa-alueelle, jonka hallinnasta Iso-Britannia ja Yhdysvallat kiistelivät. Britit alkoivat häätää alueelle siirtyneitä siirtolaisia ja myös vangitsivat näistä osan. Tämän seurauksena Van Buren määräsi Yhdysvaltain armeijan alueelle valvomaan tilannetta. Samalla hän kutsui Britannian ministerin Washingtoniin neuvottelemaan tilanteen hoitamisesta rauhallisesti. Yhdysvallat pääsi sopuun Iso-Britannian kanssa, ja maat allekirjoittivat vuonna 1842 [[Webster–Ashburtonin rauha]]n.<ref name="miller5"/>
 
Loppuvuodesta 1838 yhdysvaltalaisia siirtolaisia alkoi asettua [[Maine (osavaltio)|Mainen]] ja Kanadan välissä sijaitsevalle maa-alueelle, jonka hallinnasta Iso-Britannia ja Yhdysvallat kiistelivät. Britit alkoivat häätää alueelle siirtyneitä siirtolaisia ja myös vangitsivat näistä osan. Tämänheistä, minkä seurauksenavuoksi Van Buren määräsi Yhdysvaltain armeijan alueelle valvomaan tilannetta. Samalla hän kutsui Britannian ministerin Washingtoniin neuvottelemaan tilanteen hoitamisesta rauhallisesti. YhdysvallatMaat pääsipääsivät sopuun Iso-Britannian kanssa, ja maat allekirjoittivat vuonna 1842 [[Webster–Ashburtonin rauha]]n.<ref name="miller5"/>
Finanssikriisin ja Iso-Britannian kanssa käytyjen konfliktien lisäksi Yhdysvallat kärsi Van Burenin presidenttikauden aikana myös pitkäksi venyneestä ja kalliiksi tulleesta [[Seminolisodat#Toinen seminolisota|toisesta seminolisodasta]] intiaaneja vastaan [[Florida]]ssa.<ref name="history"/><ref name="presidents"/>
 
Finanssikriisin ja Iso-Britannian kanssa käytyjen konfliktien lisäksi Yhdysvallat kärsi Van Burenin presidenttikauden aikana myös pitkäksi venyneestä ja kalliiksi tulleesta [[Seminolisodat#Toinen seminolisota|toisesta seminolisodasta]], jota käytiin intiaaneja vastaan [[Florida]]ssa.<ref name="history"/><ref name="presidents"/>
 
=== Viimeiset vuodet ja kuolema ===