Ero sivun ”Viisauden kirja” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p r2.5.1) (Botti poisti: ml:ജ്ഞാനം (ബൈബിൾ) |
Aiempi versio oli virheellinen. Kirjan 2. luvussa kuvataan joidenkin epähurskaiden ihmisten ajatuksia ihmisen kohtalosta kuoleman jälkeen. Kirjoittajan oma usko paljastuu muualta teoksesta. |
||
Rivi 7:
== Sisältö ==
Viisauden kirja voidaan luokitella sisältönsä puolesta viisauskirjallisuuteen, joita edustavat Vanhassa testamentissa [[Sananlaskujen kirja|Sananlaskujen]] ja [[Saarnaajan kirja|Saarnaajan kirja]] sekä apokryfeissä [[Sirakin kirja|Jesus Sirakin kirja]]. Viisauden kirjan kirjoittaja sanoo olevansa Israelin kuningas. (luvut 7-9) Kirjan yhdeksännen luvun kuvaus sopii kuningas Salomoon, joka pyysi Jumalalta viisautta ja ymmärrystä Israelin kansan tuomitsemisessa. (vrt. 1. Kun. 3) Viisauden kirjassa korostetaan viisauden ja ymmärryksen arvoa yli maallisten aarteiden. (7:7-11) Myös Sananlaskujen kirjassa korostetaan Jumalalta saatua viisautta ja ymmärrystä katoavaista kultaa ja hopeaa arvokkaammaksi. (Snl. 4:4-11; 8:11)
Viisauden kirjassa on paljon yhtymäkohtia Raamatun kirjoituksiin. Siellä mainitaan luominen (7:1ss.), vedenpaisumus ja kansojen hajaantuminen Baabelista maan ääriin vedenpaisumuksen jälkeen, "kansojen isä" Aabraham ja hänen uskonsa lujuus hänen poikansa Iisakin uhraamisen edessä (10:4-5), Sodoman ja Gomorran ja muiden Jordanin lakeuden kaupunkien tuho (10:6-7), Joosefin ihmeellinen pelastuminen veljiensä vihalta (10:10-14), Israelin kansan pako Egyptistä ja lain antaminen Moosekselle (10:15-11:26 ja luvut 16-19), pakanakansojen kukistuminen luvatussa maassa (luku 12), jne.
Kirjassa tuomitaan Jumalan Raamatussa antamien lakien mukaisesti pakanoiden tapa tehdä jumalankuvia ja palvoa niitä. (luvut 13-14) Pakanoiden pitäisi tuntea Jumala, kun he tarkkailevat hänen luomaansa maailmaa. (vrt. Room. 1:15ss.) Mutta vaikka pakanat palvelevat epäjumalia, tahtoo Jumala olla armollinen heitäkin kohtaan, sillä myös he ovat Jumalan tekoa: maan savesta Jumala on kaikki ihmiset tehnyt ensimmäisestä Adamista alkaen. (7:1; luku 15) On kuitenkin ihmisen omalla vastuulla, ottaako hän vaarin siitä viisaudesta ja niistä sanoista, jotka Jumala on antanut ihmisten tietoon luomistöiden ja omantunnon todistuksen sekä ihmisen sisäisen oikeudentajun kautta.
Epäuskoisia ja epähurskaita ihmisiä kuvataan Viisauden kirjassa samalla tavalla kuin Psalmeissa: he vainoavat ja pilkkaavat vanhurskaita Jumalaan turvaavia ihmisiä, mutta joutuvat lopulta häpeään Jumalan rangaistessa heitä. (2. luku, vrt. Psalmi 10) Jumalattomia ei auta se, että he eivät usko kuolleiden ylösnousemukseen ja sitä seuraavaan tuomioon. He elävät joka päivä kuin viimeistä päivää, syövät ja juovat, mutta vanhurskas tuomio on kohtaava jokaista ihmistä ylösnousemuksen jälkeen. (vrt. 1Kor. 15:12-34) Myös Saarnaajan kirjan lopussa sanotaan, että kaikki ihmiset joutuvat tuomiolle kuoleman jälkeen: salaisimmatkin teot tuomitaan Jumalan edessä. (Saarn. 12:13-14) Salomon viisauden kirja ja Saarnaajan kirja kuvaavat siten samalla tavalla ihmisen kohtaloa kuoleman jälkeen.
Viisauden kirjassa mainitaan jumalattomia kohtaava tuomio ja se, että vanhurskaat ovat heitä tuomitsemassa. (4:16-20; 5. luku) Tässä on yhtymäkohta Uuden testamentin profetioihin vanhurskaiden ylösnousemuksesta ja jumalattomien ihmisten kohtaamasta tuomiosta. (Ilm. 5:10; luvut 19-20) Vanhurskaat saavat elää iankaikkisesti, mutta jumalattomat surmataan ja tuhotaan lopullisesti, niin että heistä ei jää muistoakaan jäljelle. Kirjan kirjoittaja uskoi saavuttavansa kuolemattomuuden viisauden ja Jumalan pelon avulla, mikä pitää yhtä Raamatun muun ilmoituksen ja iankaikkisen elämän toivon kanssa. (3:4-8; 5:15-16; 8:13) Jumalalla on vallassaan elämä ja kuolema, niin että hän voi herättää kuolleet eloon ja antaa heille ikuisen onnen luonaan. (16:13-14)
=== Filosofiset vaikutteet ===
| |||