Ero sivun ”Orientalismi” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Lisäsin Saidin orientalismi-kritiikistä enemmän |
|||
Rivi 1:
[[Tiedosto:Ingres Turkish Bath.jpg|thumb||250px|[[Jean Auguste Dominique Ingres|Ingres]]: ''Turkkilainen kylpylä'', 1862.]]
'''Orientalismi'''-sanaa on käytetty yleisesti kuvaamaan [[Länsimaat|länsimaalaisten]] harjoittamaa [[Lähi-itä|Lähi]]- ja [[Itä-Aasia|Kaukoidän]] yhteiskuntien, kulttuurien ja kielten tutkimusta. Se tarkoittaa myös itämaisia vaikutteita länsimaalaisten kirjailijoiden ja taiteilijoiden tuotannossa.
Alkujaan orientti ja orientalismi ovat viitanneet yksinomaan Lähi-idän maihin, sillä Kaukoidästä ei ennen [[Keskiaika|keskiaikaa]] ollut Euroopassa tietoa, mutta ajan myötä käsitteet ovat siirtyneet tarkoittamaan yhä itäisempiä alueita sitä mukaan kuin niistä on Eurooppaan tullut tietoa.
Rivi 6:
[[Tuhat ja yksi yötä|Tuhannen ja yhden yön tarinat]] käännettiin ranskaksi 1700-luvulla ja ne vaikuttivat länsimaiden kuvaan Lähi-idästä. Varsinkin kuvaukset [[haaremi|haaremeista]] loivat seksuaalisävytteisiä mielikuvia. Samoihin aikoihin alkoi syntyä orientalishenkisiä teatteriesityksiä ja oopperoita. 1800-luvulla [[Egypti]] ja [[Algeria]] innostivat taidemaalareita ja runoilijoita.<ref name="ouakrim-4">{{Kirjaviite | Tekijä = Ouakrim, Najat | Nimeke = Nainen ja Islam | Vuosi = 1998 | Kappale = | Sivu = 18 | Selite = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = Naisten kulttuuriyhdistys | Tunniste = ISBN 951-97930-0-3 | www = | www-teksti = | Tiedostomuoto = | Viitattu = | Kieli = }}</ref>
== Edward Saidin näkemys orientalismista ==
Orientalismin käsite muuttui merkittävästi [[Edward Said]]in tuotannon ja erityisesti vuonna 1978 julkaistun [[Orientalism]]-teoksen myötä. Kirjassaan Said kritisoi eurooppalaisten tuottamaa kuvaa orientista, ja kuvailee kuinka länsimaissa on, osittain tarkoituksella ja osittain tahattomasti, luotu tietynlainen tapa käsitellä Lähi-Itää. Saidin mukaan tämä prosessi on itseään vahvistava: aina uudet matkustajat, kirjailijat ja taiteilijat ottivat vaikutteita edeltäjiltään tavassaan tuoda julki juuri tietynlaista orienttia. Saidin mukaan tällä oli myös poliittinen tarkoitus, jolla pyrittiin perustelemaan eurooppalaista [[imperialismi]]a.▼
▲Orientalismin käsite muuttui merkittävästi [[Edward Said]]in tuotannon ja erityisesti vuonna 1978 julkaistun [[Orientalism]]-teoksen myötä. Kirjassaan Said kritisoi eurooppalaisten tuottamaa kuvaa orientista, ja kuvailee kuinka länsimaissa on, osittain tarkoituksella ja osittain tahattomasti, luotu tietynlainen tapa käsitellä Aasiaa ja Lähi-Itää. Saidin mukaan tämä prosessi on itseään vahvistava: aina uudet matkustajat, kirjailijat ja taiteilijat ottivat vaikutteita edeltäjiltään tavassaan tuoda julki juuri tietynlaista orienttia. Saidin mukaan tällä oli myös poliittinen tarkoitus, jolla pyrittiin perustelemaan eurooppalaista [[imperialismi]]a. Kyse on ollut osaltaan myös siitä, että europpalaiset ovat käyttäneet orienttia rakentaakseen omaa identiteettiään: Eurooppaa on näin voinut verrata itäisiin persoonallisuuksiin ja käsityksiin. Usein tähän vertailuun liittyi Euroopan asettaminen korkeampaan asemaan suhteessa itään.
Tutkijoiden Eva Packalénin ja [[Jari Sedergren]]in mukaan Said tarkoittaa orientalismilla montaa eri asiaa, jotka kaikki kuitenkin liittyvät toisiinsa jollain tavalla. Yksi asia, johon Said viittaa orientalismilla, on akateemisuus, eli siihen miten orienttia on määritelty pitkään määritelty eurooppalaisten eri alojen akateemisten keskustelujen ja instituutioiden kautta, mm. [[filologia]]n, [[antropologia]]n, [[historia]]n ja [[sosiologia]]n. Said on tutkinut sitä, miten tieteessä on muodostunut sellainen käsitys orientista kuin on muodostunut. Akateeminen orientalismi perustuu Saidin mukaan sellaiseen ajattelutapaan, jossa Orientti (Itä) ja Oksidentti (Länsi) eroavat toisistaan olemista koskevasti ja tiedollisesti.
Imperialismia yhtenä orientalismin muotona Said tarkastelee myös kulttuuriselta kannalta, sillä hän esittää, että eurooppalainen ja ennen kaikkea englantilainen fiktio ja 1800-luvun romaani sisältävät paljon viittauksia merentakaisiin omistttuihin alueisiin. Se, että imperiaalisen oli läsnä kirjallisuudessa, vaikka vain viitteellisesti, on Saidin mukaan merkki siitä, että kansallinen ja imperialistinen ovat olleet yhteenkietoutuneita, eikä niitä siis hänen mielestään voi eikä pidä käsitellä erillisinä. Kirjallisuus on siis omalta osaltaan vaikuttamassa [[kolonialismi]]n rakentumiseen ja ylläpitoon. Said tuo kuitenkin myös sen esille, miten kirjallisuus on omalta osaltaan myös ollut vaikuttamassa lopulta siirtomaiden vapautumiseen, valistusaatteen ja vapautta korostavien kertomusten avulla.<ref>{{verkkoviite|Osoite =http://www.valt.helsinki.fi/staff/sedergre/said.htm | Tekijä=Eva Packalénin ja Jari Sedergren | Nimeke =Kätketty imperialismi | Julkaisija =Px 3/1995 | Viitattu = 2011-03-20}}</ref>
==Katso myös==
| |||