Ero sivun ”Neutralisaatiotekniikka” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p //lisätty luokkiin "etiikka" ja "sosiologia" aikaisemman "kriminologia" lisäksi ja osio "katso myös", johon linkki "kriminologia" |
p //lisätty klassisen neutralsiaatioteoriamallin laatijoiden nimet ja teoksen tiedot |
||
Rivi 1:
'''Neutralisaatiotekniikka''' (techniques of neutralization) eli '''rikoksen selittelytavat''' on kriminologiassa käytetty lähestymistapa, jossa tutkitaan sitä, miten rikoksia tekevät henkilöt järkeistävät tekonsa itselleen ja pyrkivät vakuuttamaan myös muut tekonsa oikeutuksesta. Neutralisaatio antaa rikokselle myönteisen merkityksen. Neutralisaatiotekniikka on eräs yleiseen oppimisteoriaan perustuva rikollisen käyttäytymisen selitysmalli, muut ovat eriytyvä oppimisalttius, matkiminen sekä palkinnot/rangaistukset-tasapaino. (Kivivuori 2008, 222-234.) Klassinen neutralisaatioteoria on esitetty 1957 (Sykes & Matza) (Siponen & Vance 2010, 488).
==Määritelmät==
Rivi 10:
==Käytännön sovellukset==
Neutralisaatiotekniikoita käytetään tavanomaisessa (mm. seksuaalirikokset, väkivalta, varastaminen) ja tietoturva-, organisaatio-, talous- ja ns. valkokaulurikollisuuden perusteluina. Eri neutralisaatiotekniikoista voidaan yhdistellä pyrittäessä lisäämään neutralisaation vakuuttavuutta ja kaikissa rikostyypeissä voidaan käyttää kaikkia mahdollisia perusteita järkeistämiselle. (Kivivuori 2008, 229 ja Siponen & Vance 2010, 448.)
==Aiheesta muualla==
Klassinen neutralisaatioteoria on esitetty teoksessa Sykes, G. & Matza, D. (1957). Techniques of Neutralization: A Theory of Delinquency. American Sociological Review, 22(6), 664-670 (Siponen & Vance 2010, 488).
==Lähteet==
| |||