Ero sivun ”Tutkimusvilppi” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p //lisätty linkki artikkeliin "epäilty" |
p //lisätty linkkejä muihin wikiartikkeeihin |
||
Rivi 1:
'''Tutkimusvilppi''' (fraud) on tieteellisessä tutkimuksessa toimenpide, joka vähentää kyseiseen tutkijaan, tutkimukseen, tiedeyhteisöön ja tieteeseen kohdistuvaa luottamusta. Sillä tarkoitetaan tavanomaisesti epärehellisesti laadittujen tutkimussuunnitelmien, -raporttien ja -tulosten esittämistä tutkimusten rahoittajille, tieteellisille julkaisuille ja muille tutkijoille. Yleensä tutkimusvilpin muodoiksi katsotaan sepittäminen (fabrication), oikeiden tulosten väärentäminen (falsication) ja plagiointi (plagiarism). Eräät tutkimusvilpin määritelmät sisällyttävät tutkimusvilpiksi myös ideoiden luvattoman käytön (ideioiden anastuksen) (misappropriation), samoin kuin tutkimuksen tahallinen vaikeuttaminen (esim. tutkimusaineiston tahallinen tuhoaminen) (Karjalainen & Saxén 2002, 221-222.) Tutkimusvilpin synonyymina
Yleisimmin käytetty tutkimusvilpin määrittely on NSF:n (National Science Foundation) 1987 määritelmä, joka tunnetaan lyhenteellä FFP (fabrication, falsication, plagiarism). Yhdysvaltojen liittovaltion terveystutkimuksia koskeva ohje NIH (National Institutes of Health) DHHS (U.S. Department of Health & Human Services) 1989 perustuu FFP:n, ja siihen on lisätty yleislause koskien vakavaa poikkeamista tieteellisistä menetelmistä ("other practices that seriously deviate from those that are commonly accepted within the scientific community"). (Karjalainen & Saxén 2002, 230.)
Rivi 7:
Tutkimusvilpistä aiheutuvista seurauksista vakavin on muiden tutkijoiden tutkimusten suuntautuminen väärille kehityspoluille (työajan menetys). Luotettavana pidetty tosiasioihin perustumaton tutkimus voi aiheuttaa taloudellisia vahinkoja kolmansille osapuolille, esim. silloin kun tuloksia pidetään oikeudenkäyntien perustana. Vilpillinen julkaistu tutkimus lisää tutkijan ansioita, ja se voi parantaa hänen asemaansa kilpailtaessa virasta tai tutkimusrahoituksesta. Julkisuudessa käsiteltävän vilppiepäilyn vaikutus tieteen julkiselle kuvalle vaihtelee sen mukaan, miten asianmukaisesti vilppiepäilyn käsittelyprosessi on hoidettu. (Karjalainen & Saxén 2002, 238-239.)
Sotilaallisen tutkimuksen yhteydessä (mm. Suomessa [[Puolustusvoimat]]) julkaistuja vääriä tutkimustuloksia ei ole eettisessä mielessä pidetä tutkimusvilppinä, vaan sodankäyntiin kuuluvana harhautustoimintana (Viitasalo 2002, 203). Harhautustoiminta kuuluu perinteisesti sodankäyntiin, esimerkkinä kiinalaisten [[jymäyttämisen taito]].
Tutkimusvilppiepäilyn perustutkimusmallit ovat keskitetty (mm. [[Tanska]], [[Yhdysvallat]]: Office of Recearch Integrity, ORI 1992 alkaen) ja hajautettu (mm. Suomi, oppilaitoskohtainen tutkinta). Tutkimusvilpin hallinnollista tutkimisprosessia tiedeyhteisössä pidetään vaikeasti hallittavana, ja se muistuttaa oikeusprosessia sillä erotuksella, että teosta [[epäilty]] on oikeusturvaltaan rikosoikeusprosessiin verrattuna heikompi. Prosessin vaiheet ovat epäilyn määrittely, epäilyn tutkinta, kuuleminen (epäilty (-lyt), muut asianosaiset, asiantuntijat), johtopäätösten tekeminen ja seuraamusten (sanktiot) määrääminen. Yleensä tutkimusvilppiepäilyn käsittely on puutteellista. (Karjalainen & Saxén 2002, 233-234.)
Tutkimusvilpin ilmiannon vaiheet ovat (Gunsaluksen 1998) mukaan muiden selitysten harkitseminen, kysyminen syyttämisen sijaan, todisteiden etsiminen, ammaltillisen asenteen säilyttäminen, tavoitteiden analysointi ja neuvojen hankikiminen sekä niiden noudattaminen. Vilpin ilmiantaminen on vakava toimenpide kaikkien sen osallisten kannalta, joten se on tehtävä harkiten, ja joissakin tapauksissa voi olla parasta vain unohtaa asia ja jättää ilmianto tekemättä. (Palo 2002, 258-259.)
Tutkimusvilpin ilmiannon seuraukset ilmiannon tehneelle ovat yleensä kielteisiä, ja harvoin myönteisiä. Ilmiantoon rohkaistaan, mutta sen seurauksena on tavanomaisesti yhteisöväkivallan kohteeksi valitseminen (mm. nuhtelu, uhkailu, yhteisön ulkopuolelle sulkeminen, erottaminen, oikeudelliset toimet, syyllistäminen). Ilmoittajan henkilöön kohdistuvista teoista voi olla seurauksena mm. [[avioero]] ja itsetuhoinen käyttäytyminen ([[itsemurha]]). Ilmiannon seurauksena tiedeyhteisölle voi olla tapauksen asialliallinen selvittäminen ja tapauksesta oppiminen tai sitten esim. tutkimusvilpistä epäilyn suojeleminen (ilmiannon huomiotta jättäminen, tietämättömäksi jättäytyminen) ja tapauksen neutralisaatio. (Palo 2002, 260-261.)
Tutkimusvilpin aiheellinen ilmianto on eettisesti katsoen hyväksi tieteelle. Ilmiannon tekemiselle tulisi olla olemassa sellainen menettelytapa, jolla suojataan sekä tutkimusvilppiepäilyn tekijä että tutkimusvilpistä epäillyn henkilön (-den) sosiaalinen maine. Perusteeton tutkimusvilppiepäilystä ilmoittaminen on eettisesti väärin. (Palo 2002, 26-262.)
| |||