Ero sivun ”Tutkimusvilppi” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p //lisätty linkki artikkeliin "itsemurha"
p //lisätty linkki artikkeliin "epäilty"
Rivi 9:
Sotilaallisen tutkimuksen yhteydessä (mm. Suomessa Puolustusvoimat) julkaistuja vääriä tutkimustuloksia ei ole eettisessä mielessä pidetä tutkimusvilppinä, vaan sodankäyntiin kuuluvana harhautustoimintana (Viitasalo 2002, 203). Harhautustoiminta kuuluu perinteisesti sodankäyntiin, esimerkkinä kiinalaisten [[jymäyttämisen taito]].
 
Tutkimusvilppiepäilyn perustutkimusmallit ovat keskitetty (mm. Tanska, Yhdysvallat: Office of Recearch Integrity, ORI 1992 alkaen) ja hajautettu (mm. Suomi, oppilaitoskohtainen tutkinta). Tutkimusvilpin hallinnollista tutkimisprosessia tiedeyhteisössä pidetään vaikeasti hallittavana, ja se muistuttaa oikeusprosessia sillä erotuksella, että epäilynteosta kohteen oikeusturva[[epäilty]] on oikeusprosessiaoikeusturvaltaan rikosoikeusprosessiin verrattuna heikompi. Prosessin vaiheet ovat epäilyn määrittely, epäilyn tutkinta, kuuleminen (epäilty (-lyt), muut asianosaiset, asiantuntijat), johtopäätösten tekeminen ja seuraamusten (sanktiot) määrääminen. Yleensä tutkimusvilppiepäilyn käsittely on puutteellista. (Karjalainen & Saxén 2002, 233-234.)
 
Tutkimusvilpin ilmiannon vaiheet ovat (Gunsaluksen 1998) mukaan muiden selitysten harkitseminen, kysyminen syyttämisen sijaan, todisteiden etsiminen, ammaltillisen asenteen säilyttäminen, tavoitteiden analysointi ja neuvojen hankikiminen sekä niiden noudattaminen. Vilpin ilmiantaminen on vakava toimenpide kaikkien sen osallisten kannalta, joten se on tehtävä harkiten, ja joissakin tapauksissa voi olla parasta vain unohtaa asia ja jättää ilmianto tekemättä. (Palo 2002, 258-259.)