Ero sivun ”Macrinus” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Rivi 29:
 
== Keisarina ==
[[Rooman senaatti]] hyväksyi pian Macrinuksen keisariuden, ehkä ilomielin, sillä Caracalla oli ollut epäsuosittu senaatissa. Macrinus yritti voittaa senaattoreiden hyväksynnän, mutta hänen [[Equites|ritarisäätyläisyytensä]] ja mauritanialainen syntyperänsä herättivät ennakkoluuloja. Kirjeessään senaatille Macrinus oli myös ottanut itselleen tavanomaiset keisarin arvonimet jo ennen senaatin hyväksyntää. Hän oli ensimmäinen keisari, joka ei ollut senaattori tai kotoisin senaattorisäätyisestä suvusta. Macrinus lähetti alhaista syntyperää olevan Adventuksen pois tieltään korottamalla tämän senaattorisäätyyn ja nimittämällä hänet konsuliksi ja Rooman [[kaupunginprefekti]]ksi, mikä aiheutti paljon kritiikkiä kuten myös muutkin Macrinuksen nimitykset. Hän suosi omia luotettavia alaisiaan ja nimitti heitä asemiin, jotka normaalisti annettiin senaattoreille. Caracallan äidin [[Julia Domna]]n annettiin rauhassa vetäytyä eläkkeelle, mutta hän alkoi pian juonitella Macrinusta vastaan. Macrinus määräsi Julia Domnan asettumaan [[Antiokia]]an missä hän teki itsemurhan.<ref name="Southern 55-56">Southern, s. 55–56</ref><ref name="Livius" /><ref name="RK 210-211" />
 
Macrinuksella oli myös ongelmia armeijan kanssa. Sotilaat olivat suruissaan Caracallan kuoleman takia, koska hän oli ollut suosittu armeijan keskuudessa. Pääosin siksi, koska hän oli nostanut sotilaiden palkkoja. Macrinus yritti etääntyä osallisuudestaan Caracallan murhaan ja lupasi sotilaille, että tämä julistettaisiin pian jumalaksi. Macrinus ei kuitenkaan tehnyt tätä heti, koska hän tiesi, että senaatti vihasi Caracallaa.<ref name="Southern 55-56" /> Lisäksi Macrinus julkaisi myös sarjan kuvia, jotka kertoivat Caracallan murhasta ja esittivät surevan Macrinuksen.<ref name="Potter 146-147" /> Hän korotti myös kolikoiden hopeapitoisuutta,<ref name="Livius" /> mikä aiheutti ongelmia sotilaiden palkanmaksussa, sillä sotilasmenoista aiheutuvat kulut olivat nytnousivat huomattavan suuriasuuriksi. Macrinus yritti ratkoa tätäongelman pitämällä sotilaiden palkan ennallaan, mutta uudet rekryytit saivat pienempää palkkaa. Vanhemmat sotilaat, jotka pelkäsivät oikeuksiensa puolesta, tukivat uusia rekryyttejä. Tämä aiheutti levottomuutta armeijan keskuudessa.<ref name="CAH 19-20" />
 
Lisähuolta aiheuttivat parthialaiset, jotka olivat Caracallan murhan jälkeen alkaneet käyttäytyä vihamielisesti roomalaisia kohtaan. Parthian kuningas [[Artabanos V]] kokosi armeijan ja Dion mukaan vaati roomalaisia vetäytymään [[Mesopotamia|Pohjois-Mesopotamiasta]]. Macrinus yritti neuvotella parthialaisten kanssa mutta tuloksetta. Viimein roomalaiset kohtasivat Parthian armeijan [[Nisibis|Nisibiksen]] lähellä käydyssä taistelussa syksyllä 217. Roomalaisissa lähteissä taistelua on kuvattu Rooman tappioksi mutta lähteet ovat yleensä vihamielisiä Macrinusta kohtaan ja voi olla, että taistelu päättyi ratkaisemattomana.<ref name="Livius" /> Macrinus ei halunnut sotaa Parthian kanssa ja osti rauhan Artabanokselta, Dion mukaan kahdella sadalla miljoonalla [[Sestertius|sestertiuksella]].<ref name="Potter 146-147" /> Rauha Rooman ja Parthian välille solmittiin vuonna 218. Senaatti tarjosi Macrinukselle ''Parthicus'' ({{k-fi|parthialaisten voittaja}}) -arvonimeä mutta hän kieltäytyi.<ref name="CAH 19-20" /> Macrinus nimitti [[Armenian kuningaskunta|Armenian]] kuninkaaksi [[Tiridates II|Tiridates II:n]], jonka isän Caracalla oli vanginnut valtiolle vahingollisena. Tämän seurauksena Armenia pääsi eroon Rooman vaikutuspiiristä.<ref name="RK 210-211" /> Macrinus solmi rauhansopimuksen myös [[daakia]]laisten kanssa, jotka olivat hyökänneet Rooman provinsseihin Caracallan kuoleman jälkeen.<ref name="DIR" />