|
== Taiteilijan ura ==
=== PariisikausiPariisin kausi ===
Vallgren osallistui ensimmäisen kerran [[Pariisin Salonkisalonki]]in vuonna 1879 laittaen esille ''Aukusti Uotilan muotokuvamedaljongin''. Ajan radikaalit aatteet taiteilijapiireissä 1880-luvulla koskettivat Vallgrenia vain kevyesti. Hänen tapansa toteuttaa itseään oli realistista ja lyyristä. Hän piti koko ajan yhteyttä Suomeen ja suomalaisiin taidepiireihin, vaikka kokikin, ettei saanut sieltä tukea taidekäsityksilleen. 1880-luvulla hän osallistui Kalevala-innostukseen ''Mariatta''- ja ''Aino''-teoksilla. Realismi ei kelvannut suomalaiseen mytologiaan.<ref name="olavinen_2003_s3" /> Vuonna 1886 valmistui Vallgrenin läpimurtoteos ''Kaiku'' ja se sai kunniamaininnan Pariisin Salongissasalongissa. Samana vuonna valmistuivat Ateneum-rakennuksen julkisivun taiteilijamuotokuvat. Vuonna 1889 Vallgren osallistui Pariisin maailman näyttelyyn teoksilla ''Mariatta, Kaiku, [[Albert Edelfelt]]in muotokuva, Antoinette Vallgrenin muotokuva, Kristus ja Ofelia''. Vallgren sai kokoelmastaan kultamitalin. Vuonna 1890 Ranskan valtio osti ''Ofelia''-reliefin ja Vallgren piti Helsingissä takautuvan yksityisnäyttelyn Ateneumin taidemuseossa Helsingissä ja hän sai ''Mariatta''-teoksestaan Suomen valtion kuvanveistoskilpailussa ensimmäisen palkinnon.<ref name="olavinen_2003_s12" /> Vallgren tarjosi töitään ''Aino'' ja ''Mariatta'' Suomen Taideyhdistykselle, mutta kumpaakaan ei haluttu ottaa kokoelmiin. Mariattaa pidettiin liian poikamaisena, jopa rumana ja liian iloisena. Siitä puuttui kalevalamainen ylevyys, varsinkin kun hiukset peittivät otsan, "ylevyyden tyyssijan".<ref name="olavinen_2003_s3" /> Ensimmäiset [[art nouveau]]n merkit ja siirtyminen symbolistisempaan suuntaan näkyivät Vallgrenin teoksessa ''Volubilis''. Marmoriin veistetyssä tytön pää-reliefissä kukat ja hiukset taipuilevat vapaina. Art nouveaulle tyypilliset luontoaiheet ja kiinnostus kodin sisustukseen ja esineistöön innostivat Vallgrenia vuosikymmeniä ja hän siirtyi lähes kokonaan pienoistaiteen pariin. Materiaalikokeilut ja patinointi kiehtoivat Vallgrenia ja patinoinnista tuli Vallgrenin 1890-luvun arvostettu tunnusmerkki.<ref name="olavinen_2003_s4">Olavinen 2003, s. 4</ref>
Vuonna 1892 Vallgren osallistui symbolismin edustajan [[Sâr Peladanin]] järjestämään [[Rose & Croix salongin]] näyttelyyn Pariisissa Galerie Durand-Ruelissa, mistä pronssinen ''Tuhkauurna'' myytiin Ranskan valtiolle. Vallgren oli lähettänyt näyttelyyn muutaman vanhemman teoksensa ja pienoisryhmän ”La consolation”, sekä ensimmäisen tuhkauurnansa. Uurna herätti suurta huomiota, ja Ranskan valtio osti sen [[Luxembourg-museo]]onMusée du näytteilleLuxembourgin asetettavaksikokoelmiin.<ref name="kolme" />1892 [[Art nouveau]]n kepeys ja riemu ja toisaalta elämän haikeus, murheet saivat Vallgrenin töissä yleisöä miellyttävän muodon. Lehtimaljat, kyynelpullot, tuhkauurnat ja itkijättäret ilmensivät mystistä, eteeristä kauneusihannetta, joka juontui taaksepäin aina antiikin aikaan ilmentäen symbolisestiromattishenkistäsymbolisesti romattishenkistä kuolemankulttia ja valoisammat aiheet, kukkaköynnökset, neidot ja tanssijattaret ihastuttivat tuon ajan yleisöä. Vallgren alkoi suunnitella esinetaidetta kuten kynttilänjalkoja, peilinkehyksiä, kattokruunuja, tuhkakuppeja ja pöytäkoristeita, joita esiteltiin taidenäyttelyjen uusilla ''objekts d'art'' – eli koriste-esineosastoillakäyttöesineosastoilla. Varakkaat eurooppalaiset aateliset ja yhdysvaltojenYhdysvaltojen rikkaat taiteenystävät ottivat työt ihastuksella vastaan. Vallgren huomasi olevansa suosittu taiteilija prinssien, paronittarien ja ministerien juhlapöydissä, mikä tietysti herätti myös kateutta.<ref name="olavinen_2003_s4" />
Vuonna 1893 hän osallistui Mars-kentän salongin näyttelyyn ([[Champ de Marsin salonki]]) muun muassa pienoisveistoksilla ''Misère'' (Kurjuus), ''Consolation'' (Lohdutus), ''Kuolema'' ja ''Jälleensyntyminen''. Hän oli valinnut näyttelyyn kokoelman pronssiin valettuja pienveistoksia: tuhkauurnia, kyynelpulloja, maljakoita sekä pieniä ryhmä- ja henkilökuvia. Esillä olleet teokset myytiin ulkomaisiin kokoelmiin. Vallgren oli lähettänyt teokset taideteollisuusosastolle, mutta näyttelyn komissaarina toiminut [[Auguste Rodin]] ihastui teoksiin niin, että siirsi ne veistososaston parhaimmille paikoille. Suosio oli valtava, sillä kaikki teokset myytiin.<ref name="kolme" /> Pienoisveistoksissaan Vallgren käytti aluksi paljon [[pronssi]]a ja myöhemmin [[terrakotta]]a, mutta myös [[fajanssi]]a, [[posliini]]a ja [[hopea]]a. Vallgren tunsi monipuolisesti kuvanveiston teknilliset mahdollisuudet ja eri materiaalien käytön.<ref name="kolme" />
|
