Ero sivun ”Toivo Antikainen” versioiden välillä

Heinäkuussa 1918 Antikainen liittyi [[Puna-armeija]]an. Syksyllä hän oli mukana [[Suomen kommunistinen puolue|Suomen kommunistisen puolueen]] perustavassa kokouksessa. Antikainen valmistui [[Pietarin kansainvälinen sotakoulu|Pietarin kansainvälisen sotakoulun]] upseerikurssilta ensimmäisten joukossa keväällä 1919. Antikainen komennettiin suoraan rintamalle ja hän osallistui moniin [[Venäjän sisällissota|Venäjän sisällissodan]] taisteluihin. Antikainen suoritti myös sotakoulun jatkokurssin ja toimi sen jälkeen kyseisen koulun opettajana.<ref name="Kimmo Mikkola"/> Antikainen sympatisoi alkuaikojen SKP:ssa ryhmittymää, joka myöhemmin opittiin tuntemaan [[Kuusisen klubin murhat|"murhaoppositiona]]".<ref name="paastela">Jukka Paastela: Finnish Communism under Soviet Totalitarianism (Kikimora 2003), s. 118–120.</ref> Niin sanottujen [[Kuusisen klubin murhat|Kuuisen klubien murhien]] jälkeen hän oli pidättämässä samaa joukkoa. Antikainen osallistui myös [[Kronstadtin kapina]]n kukistamiseen.

Tammikuussa 1922 Toivo Antikainen valittiin johtamaan 200 sotakoululaisen hiihtokomppaniaa, jonka tehtävänä oli ajaa Neuvosto-Venäjälle tunkeutuneet valkoiset suomalaiset takaisin rajan taakse. Tämä sittemmin legendaarisen maineen molemmin puolin rajaa saavuttanut niin sanottu [[Kiimasjärven retki]] kuului osana [[Itä-Karjalan kansannousu]]n kukistamiseen. TaisteluAntikaisen päättyijoukot punaistenvaltasivat voittoon20. tammikuuta yllätyshyökkäyksellä vastapuolen leirin ja kuormaston, mikä johti kapinan kukistumiseen. Antikainen palasi sankarina ja jatkoi työtään sotakoulussa.<ref name="Kimmo Mikkola"/> Sotilasura keskeytyi kun hänet 1924 siirrettiin [[puna-armeija]]sta [[Komintern]]in alaisuuteen.

Antikainen valittiin SKP:n keskuskomiteaan vuonna 1923 ja poliittiseen toimikuntaan kaksi vuotta myöhemmin. Hän toimi myös puolueen pääsihteerinä. Antikainen oleskeli Suomessa useaan otteeseen vuodesta 1924 lähtien ja hän johti SKP:n maanalaista toimintaa.<ref name="Kimmo Mikkola"/> Vuosina 1930–1933 Antikainen oli SKP:n edustaja [[Komintern]]issa.<ref>Kallis toveri Stalin (Edita 2002), s. 504.</ref> HänetHän kuitenkintoimitti 1934 ilmestyneen muistelmakokoelman ''SKP:n taistelujen tieltä : muistelmia kuvauksia ja aineistoa SKP:n 15-vuotistaipaleelta''. Hänet lähetettiin Suomeen maanalaiseen työhön vuonna 1934 paikkaamaan pidätysten harventamaa SKP:n organisaatiota.

Antikainen pidätettiin Suomessa häntä piilotelleen [[Yrjö Leino]]n luota 7. marraskuuta 1934. Oikeudenkäynti, jossa Antikaista syytettiin valtiopetoksen valmistelusta, alkoi helmikuussa 1935 ja se kesti yli kaksi vuotta. Syyttäjänä toimi [[Olavi Honka]]. Antikaista syytettiin tuomittiin myös heimosoturi [[Antti Marjoniemi|Antti Marjoniemen]] [[murha]]sta, joka oli jäänyt vangiksi Kiimasjärven retken aikana vuonna 1922. Nimenomaan jyrkästi politisoitunut murhaoikeudenkäynti sai valtavan julkisuuden, sillä oikeistolehdistö väitti Antikaisen syyllistyneen surman yhteydessä [[Kidutus|kidutukseen]] (elävältä nuotiossa polttamiseen) ja jopa jonkinlaiseen [[kannibalismi]]in. Antikaisen tapaus nosti julkisuuteen laajan keskustelun rangaistusmuodoista Suomessa. Osa oikeistosta alkoi vaatia kuolemanrangaistuksen käyttöönottoa. Oikeudenkäynti sai myös kansainvälistä näkyvyyttä, sillä suomalainen sai taakseen kommunistien johtaman maailmanlaajuisen solidaarisuusliikkeen, jonka toinen ikoni oli Saksassa vangittu [[Georgi Dimitrov]].<ref name="Kimmo Mikkola"/> [[Kansainvälinen Puna-apu]] (MOPR) hankki Antikaiselle oikeusapua ja vaikutti siihen, että oikeudenkäyntiä saapui seuraamaan myös ei-kommunistisia kansainvälisiä asiantuntijoita. Suomessa perustettiin liberaalin sivistyneistön toimesta kuolemanrangaistuksia vastustanut toimikunta, joka muun muassa keräsi 120 000 nimeä adressiin kuolemanrangaistusta vastaan.<ref>Tauno Saarela: Kommunistinen internationaali ja suomalainen kommunismi 1919–1935. Teoksessa Kallis toveri Stalin (Edita 2002), s. 51.</ref> Hovioikeus tuomitsi Antikaisen kahdeksaksi vuodeksi kuritushuoneeseen valtiopetoksen valmistelusta ja korkein oikeus viimein 12. toukokuuta 1937 elinkautiseen vankeuteen murhasta. Vuosikymmeniä myöhemmin ilmestyneissä postuumeissa muistelmissaan suomalaistaustainen KGB-upseeri [[Toivo Vähä]] tunnusti surmanneensa Marjoniemen puukolla Antikaisen käskystä, mitä ei ole voitu varmistaa todeksi.