Ero sivun ”Art Blakey” versioiden välillä

'''Arthur "Art" Blakey''' ([[11. lokakuuta]] [[1909]] – [[16. lokakuuta]] [[1990]]) oli [[Yhdysvallat|yhdysvaltalainen]] [[jazz]]rumpali ja orkesterinjohtaja. Hän aloitti musiikkiopinnot pianonsoitolla ja murrosikäisenä soitti jo kokopäivätoimisesti johtaen omaa yhtyettään. Pian tämän jälkeen hän siirtyi rumpujen pariin joka osoittautui erinomaiseksi valinnaksi. Hänen ensimmäiset esikuvansa olivat swing-aikakauden suuria rumpaleita, kuten [[Chick Webb]] ja [[Sid Catlett]]. Vuosina [[1943]]-[[1944]] hän sai rumpalin pestin [[Fletcher Henderson]]in erinomaisessa orkesterissa mutta sitäkin tärkeämmäksi tuli [[Billy Eckstine]]n orkesterin parissa työskentely (1944-1947). Kyseisenä aikana hän tutustui sellaisiin muusikoihin kuten [[Miles Davis]], [[Dexter Gordon]], [[Thelonious Monk]], [[Wardell Gray]], [[Charlie Parker]], [[Dizzy Gillespie]] ja [[Fats Navarro]].▼

1940-luvun lopulla Blakey teki pitkän, yli vuoden pituisen matkan [[Afrikka]]an, tutustuen afrikkalaisiin juuriinsa ja sieltä hän löysi islamilaisen kulttuurin joka teki häneen lähtemättömän vaikutuksen. Palattuaan matkaltaan hän lyöttäytyi yhteen Clifford Brownin (trumpetti) ja Horace Silverin (piano) kanssa, The Jazz Messenger oli saanut alkunsa.▼

Vuonna [[1955]] Blakeyn ja Silverin mukaan liittyi trumpetisti Kenny Dorham, saxofonisti Hank Mobley ja kontrabasisti Doug Watkins. Seuraavana vuonna Silver lähti yhtyeestä perustaakseen oman kokoonpanonsa. Tämän jälkeen aina Blakeyn kuolemaan asti The Jazz Messenger on ollut ehkä kaikista suurin, Hard Bop -tyylisuunnan edustamista yhtyeistä. Yhtyeen tavaramerkiksi tuli svengaava, aggressiivinen [[bebop]]-tyylin pohjautuva, [[blues]]-sävytteinen [[jazz]]. Myös [[gospel]]-musiikista saatiin vaikutteita.▼

Art Blakeyn jazzin lähettiläät olivat monille lahjakkaille, nuorille jazz muusikoille erityisen hyvä ja antoisa koulu. Siellä opittiin jazzin syvin olemus, mustien juurien lähtökohdista ammentavaa sykkivää, sielullista ja sinistä musiikkia.▼

Art Blakeyn merkitys jazzmusiikkiin on ollut moniulotteista. Hän on ottanut yhtyeensä siipien suojaan sellaisia (aikoinaan tuntemattomia nuoria) kuten [[Clifford Brown]], [[Lou Donaldson]], [[Donald Byrd]], [[Johnny Griffin]], [[Benny Golson]], [[Lee Morgan]], [[Wayne Shorter]], [[Freddie Hubbard]], [[Chuck Mangione]], [[Woody Shaw]], [[Cedar Walton]], [[Jackie McLean]], [[Wynton Marsalis]], Randy ja Mike Brecker. ▼

Lukemattomat muusikot saivat hänestä vaikutteita ja hänen merkityksensä jazzin historiassa on paljon suurempi kuin hänen rumpalin taitojensa antama vaikutus. Vaikka Blakeyn hi-hatin käyttö olikin aikoinaan uraauurtavaa, (voimakas 2 ja 4 iskun kohdilla sulkeutuva) myös aggressiivinen virvelin ja svengaavan symbaalin käyttäminen teki hänestä yhden parhaista rumpaleista. Vahvasta, perkussiivisesta lähestymistavasta huolimatta Blakey oli hyvä kuuntelemaan kanssamuusikoitaan ja tukemaan yhtyeen yhteisiä pyrkimyksiä antaen kaikille tilaa musiikin luomiseen ja improvisoimiseen. ▼