Ero sivun ”Olof Wibelius” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 3:
Wibeliuksen vanhemmat olivat Södertäljen kirkkoherra Nils Wibelius ja Ulrika Lindqvist. Hän kävi [[Strängnäs]]in lukiota ja pääsi ylioppilaaksi [[Uppsala]]ssa 1774. Wibelius suoritti tuomarintutkinnon 1776 ja hän sai [[varatuomari]]n arvon 1780.
 
Wibelius toimi Uppsalan lääninkanslian kirjurina 1774–1777, [[Turun hovioikeus|Turun hovioikeuden]] ylimääräisenä kanslistina ja varanotaarina 1777–1783 sekä [[Turun ja Porin lääni]]n lääninsihteerinä 1783–1794. Hän oli Karjalan laamannikunnan [[laamanni]]na 1794–1803, toimi samalla Turun ja Porin läänin varamaaherrana 1801–1802 ja oli sitten Savon ja Karjalan läänin maaherrana [[Kuopio]]ssa vuodesta 1803. Wibelius oli mukana perustamassa [[Suomen Talousseura]]a ja toimi seuran ensimmäisenä sihteerinä 1797–1800. Wibelius oli myös koskenperkausjohtokunnan jäsenenä vuodesta 1799 alkaen. Wibeliusta pidettiin tarmokkaana ja aikaansaavana virkamiehenä mutta hänen huonoinaanhuonoina puolinaan nähtiin itsevaltaisuus sekä pykälien ja muotoseikkojen ylenmääräinen korostaminen.
 
Suomen sodan aikana Wibelius jäi virkapaikalleen kun venäläiset miehittivät Kuopion [[15. maaliskuuta]] [[1808]] ja hän kehotti lääninsä asukkaita pidättymään aseellisesta vastarinnasta. Kun venäläisten joukkojen ylipäällikkö [[Friedrich Wilhelm von Buxhoevden]] antoi maaherroille käskyn takavarikoida niiden upseerien virkatalot jotka vielä taistelivat Ruotsin armeijan riveissä Wibelius lähetti [[14. huhtikuuta]] 1808 von Buxhoevdenille kirjeen jossa hän piti määräystä lainvastaisena ja vetosi von Buxhoevdeniin sen perumiseksi. Tästä tapauksesta J. L. Runeberg sai aiheen ''Maaherra''-runoonsa. Pian tämän jälkeen [[Johan August Sandels]]in ruotsalaiset joukot kuitenkin valtasivat Kuopion takaisin toukokuun puolivälissä. Sandelsin joukoissa taisteli myös vapaaehtoisia talonpoikia ja tämän vuoksi Venäjän sotaministeri [[A. A. Araktshejev]] väitti Wibeliuksen nostattaneen kansaa kapinaan läänissään ja käski tuomaan hänet vangittuna [[Pietari (kaupunki)|Pietariin]]. Wibelius poistuikin tämän vuoksi Kuopiosta Sandelsin joukkojen mukana pohjoiseen ja hänen mukanaan lähti suuri osa lääninhallituksen virkamiehistä.