Ero sivun ”Vihannes” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
{{Yhteistyöartikkeli}}
Laajennettu sanakirjan ja vars. Rousin viljelyskasvikirjan avulla
Rivi 1:
{{Yhteistyöartikkeli}}
[[Kuva:Broccoli.jpg|thumb|Parsakaali (broccoli) on vihannes]]
'''Vihannes''' on termi, jota käytetään [[kasvi]]sta, jota tavallisesti voidaan käyttää ihmisravintona ja joka ei ole [[hedelmä]], [[pähkinä]], [[yrtti]], [[mauste]] tai [[vilja]]. Vihannekseksi sanotaan niitä [[kasvikset|kasviksia]], joiden maanpäällisiä osia käytetään ravinnoksi. Vihanneksista vain sipuli kasvaa maan sisällä.<ref>Gummerruksen uusi keittokirja (Alkuteos: Bonniers Nya Kokbok), Britt Sandquist-Bolin</ref> Usein normaalissa kielenkäytössä vihanneksella tarkoitetaan kasvin lehtiä (esimerkiksi [[lehtisalaatti]]), vartta (esimerkiksi [[selleri]]) tai juurta (esimerkiksi [[porkkana]]).
 
Laajemmassa mielessä vihanneksina pidetään myös [[juures|juureksia]]. Suppeammassa mielessä sanalla tarkoitetaan pääasiassa [[puutarha|puutarhoissa]] viljeltyjä [[kasvikset|kasviksia]], joiden maanpäällisiä meheviä osia käytetään ravinnoksi.<ref>{{kirjaviite | Tekijä = Eija-Riitta Grönros et al. | Nimeke = Kielitoimiston sanakirja, 3. osa (S-Ö) | Sivu = 566-567, hakusana vihannes | Julkaisija = Kotimaisten kielten tutkimuskeskus | Vuosi = 2006 | Tunniste = ISBN 952-5446-23-9}}</ref>. Syötävä kasvin osa voi olla [[lehti (kasvitiede)|lehti]] (esimerkiksi [[lehtikaali]], [[lehtisalaatti]] ja [[pinaatti]]), varsi ([[selleri]]), lehtiruoti ([[raparperi]]), muuntuneista lehdistä maan alle muodostunut [[sipuli]] tai [[kukinto]]pohja (esimerkiksi [[kukkakaali]] ja [[parsakaali]]). Vihanneksiksi luetaan yleensä myös eräät yksivuotisina viljeltyjen ruohomaisten kasvien hedelmät kuten [[kurkku]] ja [[tomaatti]]<ref>{{kirjaviite | Tekijä = Arne Rousi | Nimeke = Auringonkukasta viiniköynnökseen, ravintokasvit ihmisen palveluksessa | Sivu = 236 | Julkaisija = WSOY | Vuosi = 1997 | Tunniste = ISBN 951-0-21295-4}}</ref> sekä tuleentumattomina syötävät [[palkokasvit|palkokasvien]] [[siemen]]et kuten vihreät [[herne]]et ja [[tarhapapu|pavut]]<ref>Rousi, s. 128-129, 201</ref>.
 
Useimmat maailmanlaajuisesti tärkeät vihanneskasvit ovat alkujaan peräisin [[Lähi-itä|Lähi-idästä]] ja [[Välimeri|Välimeren]] maista. Muutamat lajit kuten kurkku ovat kuitenkin peräisin [[Itä-Aasia]]sta, tomaatti [[Keski-Amerikka|Keski-Amerikasta]].<ref>Rousi, s. 201-202</ref>.
 
==Terveysvaikutukset==
 
Kansainvälisissä tutkimuksissa on ilmennyt, että eniten kasviksia syövät ihmiset sairastuvat sydän- ja verisuonitauteihin 15–40&nbsp;% vähemmän kuin niitä vähän syövät. Eniten hedelmäannoksia syövät 54–80-vuotiaat miehet olivat pitkäikäisempiä.
KasviksissaUseimmat javihannekset hedelmissäsisältävät onvain paljonniukasti liukoista[[ruoan ja liukenematonta kuituaenergiatiheys|ravintoenergiaa]], jokamutta edistääniillä suolenon toimintaasuuri nopeuttamallamerkitys läpikulkua[[vitamiini]]en, ja toimimalla probioottisten suolistomikrobien energianlähteenä. Kuidut myös sitovat itseensä kolesterolia,[[kivennäisaine]]iden ja siten vähentävät ravinnon kolesterolin[[ravintokuitu|kuidun]] imeytymistälähteenä. KasviksetNe sisältävät paljon elimistölle välttämättömiä kivennäis- ja hivenaineita kuten kaliumia[[kalium]]ia, [[magnesium]]ia ja magnaania[[mangaani]]a. Niissä on myös paljon [[foolihappo]folaatteja]] ja [[antioksidantti|antioksidantteja]], kuten [[C-vitamiiniavitamiini]]a ja karotenoideja.<ref>Rousi, s. 201</ref> [[Beetakaroteeni]] on yksi yleisimmistä karotenoideista ja toimii [[A-vitamiinin esiasteena. Kasvisten energiatiheys on pieni, ne ovat [[ruokasuola|vähäsuolaisiavitamiini]]n ja sisältävät monia fytokemikaaleja. Kasvikset kuuluvat ehdottomasti jokaiseen ateriaanesiasteena.<ref>Vartti päivässä pitää lääkärin loitollaRousi, Oys. Valitut Palat Ab, Madrid 2004, 360 sivua201</ref>
Kansainvälisissä tutkimuksissa on ilmennyt, että eniten kasviksia syövät ihmiset sairastuvat [[sydäntauti|sydän]]- ja [[verisuonitauti|verisuonitauteihin]] 15–40&nbsp;% vähemmän kuin niitä vähän syövät. Eniten hedelmäannoksia syövät 54–80-vuotiaat miehet olivat pitkäikäisempiä.
 
Kasviksissa ja hedelmissä on paljon liukoista ja liukenematonta kuitua, joka edistää suolen toimintaa nopeuttamalla läpikulkua ja toimimalla probioottisten suolistomikrobien energianlähteenä. Kuidut myös sitovat itseensä [[kolesteroli]]a, ja siten vähentävät ravinnon kolesterolin imeytymistä. Kasvisten energiatiheys on pieni, ne ovat [[ruokasuola|vähäsuolaisia]] ja sisältävät monia fytokemikaaleja. Kasvikset kuuluvat ehdottomasti jokaiseen ateriaan.<ref>Vartti päivässä pitää lääkärin loitolla, Oy Valitut Palat Ab, Madrid 2004, 360 sivua</ref>
 
Ei ole raja-arvoa kuinka paljon vihanneksia ja hedelmiä tulisi syödä, vaan ennemminkin pätee: mitä enemmän sitä parempi. Myös vähäinen lisäys tuo terveysvaikutuksia<ref>[http://www.slv.se/templates/SLV_Page.aspx?id=10770 "Underlag till handlingsplan för goda matvanor och ökad fysisk aktivitet"] Livsmedelsverket, Stockholm 2004</ref><ref>