Ero sivun ”Vihannes” versioiden välillä
[arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
{{Yhteistyöartikkeli}} |
KLS (keskustelu | muokkaukset) Laajennettu sanakirjan ja vars. Rousin viljelyskasvikirjan avulla |
||
Rivi 1:
{{Yhteistyöartikkeli}}
[[Kuva:Broccoli.jpg|thumb|Parsakaali (broccoli) on vihannes]]
'''Vihannes''' on termi, jota käytetään [[kasvi]]sta, jota
Laajemmassa mielessä vihanneksina pidetään myös [[juures|juureksia]]. Suppeammassa mielessä sanalla tarkoitetaan pääasiassa [[puutarha|puutarhoissa]] viljeltyjä [[kasvikset|kasviksia]], joiden maanpäällisiä meheviä osia käytetään ravinnoksi.<ref>{{kirjaviite | Tekijä = Eija-Riitta Grönros et al. | Nimeke = Kielitoimiston sanakirja, 3. osa (S-Ö) | Sivu = 566-567, hakusana vihannes | Julkaisija = Kotimaisten kielten tutkimuskeskus | Vuosi = 2006 | Tunniste = ISBN 952-5446-23-9}}</ref>. Syötävä kasvin osa voi olla [[lehti (kasvitiede)|lehti]] (esimerkiksi [[lehtikaali]], [[lehtisalaatti]] ja [[pinaatti]]), varsi ([[selleri]]), lehtiruoti ([[raparperi]]), muuntuneista lehdistä maan alle muodostunut [[sipuli]] tai [[kukinto]]pohja (esimerkiksi [[kukkakaali]] ja [[parsakaali]]). Vihanneksiksi luetaan yleensä myös eräät yksivuotisina viljeltyjen ruohomaisten kasvien hedelmät kuten [[kurkku]] ja [[tomaatti]]<ref>{{kirjaviite | Tekijä = Arne Rousi | Nimeke = Auringonkukasta viiniköynnökseen, ravintokasvit ihmisen palveluksessa | Sivu = 236 | Julkaisija = WSOY | Vuosi = 1997 | Tunniste = ISBN 951-0-21295-4}}</ref> sekä tuleentumattomina syötävät [[palkokasvit|palkokasvien]] [[siemen]]et kuten vihreät [[herne]]et ja [[tarhapapu|pavut]]<ref>Rousi, s. 128-129, 201</ref>.
Useimmat maailmanlaajuisesti tärkeät vihanneskasvit ovat alkujaan peräisin [[Lähi-itä|Lähi-idästä]] ja [[Välimeri|Välimeren]] maista. Muutamat lajit kuten kurkku ovat kuitenkin peräisin [[Itä-Aasia]]sta, tomaatti [[Keski-Amerikka|Keski-Amerikasta]].<ref>Rousi, s. 201-202</ref>.
==Terveysvaikutukset==
Kansainvälisissä tutkimuksissa on ilmennyt, että eniten kasviksia syövät ihmiset sairastuvat sydän- ja verisuonitauteihin 15–40 % vähemmän kuin niitä vähän syövät. Eniten hedelmäannoksia syövät 54–80-vuotiaat miehet olivat pitkäikäisempiä. ▼
▲Kansainvälisissä tutkimuksissa on ilmennyt, että eniten kasviksia syövät ihmiset sairastuvat [[sydäntauti|sydän]]- ja [[verisuonitauti|verisuonitauteihin]] 15–40 % vähemmän kuin niitä vähän syövät. Eniten hedelmäannoksia syövät 54–80-vuotiaat miehet olivat pitkäikäisempiä.
Kasviksissa ja hedelmissä on paljon liukoista ja liukenematonta kuitua, joka edistää suolen toimintaa nopeuttamalla läpikulkua ja toimimalla probioottisten suolistomikrobien energianlähteenä. Kuidut myös sitovat itseensä [[kolesteroli]]a, ja siten vähentävät ravinnon kolesterolin imeytymistä. Kasvisten energiatiheys on pieni, ne ovat [[ruokasuola|vähäsuolaisia]] ja sisältävät monia fytokemikaaleja. Kasvikset kuuluvat ehdottomasti jokaiseen ateriaan.<ref>Vartti päivässä pitää lääkärin loitolla, Oy Valitut Palat Ab, Madrid 2004, 360 sivua</ref>
Ei ole raja-arvoa kuinka paljon vihanneksia ja hedelmiä tulisi syödä, vaan ennemminkin pätee: mitä enemmän sitä parempi. Myös vähäinen lisäys tuo terveysvaikutuksia<ref>[http://www.slv.se/templates/SLV_Page.aspx?id=10770 "Underlag till handlingsplan för goda matvanor och ökad fysisk aktivitet"] Livsmedelsverket, Stockholm 2004</ref><ref>
|