Ero sivun ”Erkki Aho (pääjohtaja)” versioiden välillä

 

Työläisperheestä ollut Aho valmistui kansakoulunopettajaksi vuonna 1958 ja työskenteli ensin opettajana Keski-Suomessa, 1963–1965 [[Jyväskylän yliopisto]]n assistenttina, 1965–1966 Lahden kaupungin [[koulupsykologi]]na ja sen jälkeen virkamiehenä kouluhallituksessa, jonka pääjohtajaksi hän tuli vuoden 1973 alusta [[Reino Oittinen|Reino Oittisen]] jäätyä eläkkeelle. Aho oli jo 1970 johtanut kouludemokratiatyöryhmää, joka esitti [[Kouluneuvostot|kouluneuvostojen]] perustamista, mikä toteutetui hänen pääjohtajakautensa alussa vuonna 1973<ref>Kärenlampi, Taistelu kouludemokratiasta, s. 70–72</ref>. SDP:n vasenta laitaa edustanut Aho oli edistysmielinen ja kouludemokratiahankkeissa pitkälti samoilla linjoilla kuin [[Teiniliitto|Teiniliiton]] radikaalit, joista monet lukeutuivat [[Taistolaisuus|taistolaisiin kommunisteihin]]. Yleisradion pääjohtaja [[Eino S. Repo|Eino S. Revon]] tavoin hän joutui konservatiivisten tahojen silmätikuksi, ja kaikki radikaalien ylilyönnit, kuten ns. [[Pirkkalan moniste]]en tapaus, laitettiin usein hänen syykseen. Kouluneuvostojen epäonnistumisesta ja 1985 tapahtuneesta lakkauttamisesta huolimatta Aho jatkoi pääjohtajana kunnes kouluhallitus ja [[ammattikasvatushallitus]] yhdistettiin uudeksi [[Opetushallitus|opetushallitukseksi]] vuonna 1991. Hänen edeltäjänsä Oittisen kaudella perustetun peruskoulujärjestelmän vakiinnuttaminen ja kehittäminen muodostuikin Ahon kestävimmäksi saavutukseksi.